United States or Solomon Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !


Kapteeni kääntyi ystävällisesti päin Kerttua, sillä hänkin päätti, että nyt kerrankin ollaan kiivastumatta, ja sanoi: Niitä on kahta lajia kokouksia, herrain kokouksia ja työmiesten kokouksia, kumpiakos Kerttu tarkottaa? Kerttu oli tahtonut tietää työmiesten kokouksista, mutta koska hän nyt sai kuulla olevan myöskin herrain kokouksia, oli hän niistä tietämään vieläkin uteliaampi.

Tervehtimättä Kerttua Hannes nousi ylös ja rupesi kävelemään nopeasti edestakasin niinkuin hän ennen muinoin teki, kun Kerttu ei osannut läksyjänsä. Silmäkulmat olivat hänellä nytkin samalla tavalla koholla, huulet hörössä ja ankara katse harhaili pitkin permantoa, sopivia torumasanoja hakien.

Minä katsoin Kerttua silmiin; hän oli lewollisen ja tyynen näköinen, eikä mitään mielenliikutusta eikä hämmennystä näkynyt hänen kirkkaissa kaswoissansa. 'Ei koskaan! Eikö sydämessäsi sitten olekaan sijaa kenellekään? sanoin hänelle. Kerttu ei wastannut mitään, loi wain katseensa maahan ja päästi tuskin kuuluwan huokauksen, ja pieni toiwon säde lensi sydämeeni.

No, no, Kerttu, älä huoli itkeä, kyllä me tästä selvitään. Näistä sanoista Kerttu sai vielä enemmän varmuutta siihen, että Hannes aikoo ottaa hänet, ja kun Kustaava vielä silitteli hänen päätänsä, kasvoi hänen onnensa niin suureksi, että hän itki ihan valtoinansa. Sellaista surua ei Hannes enää voinut kestää, vaan meni ja otti Kerttua kädestä.

Kasvot olivat hankauneet rosoisiksi ja toinen käsi repatti irti, ettei ollut kuin pikkuisen pitämässä. Eikä se enään itkenytkään jos rintaankin painoi. Elsa katseli Kerttua. Ei hän virkannut mitään, vain itku pyrki kurkkuun.

Kärsin vaikka mitä, jos vaan Berthan omakseni saan. KAUPPANEUVOS. Hyvä on! Suostuttu siis. Minä sillä välin puhuttelen Berthaa puolestasi. VALTER. Kiitoksia, setä! Tuhannen tuhatta kiitosta. KAUPPANEUVOS. Säästä kiitokset siksi kuin kuulet, minkä vastauksen tuon. Koeta sinä nyt saada Kerttua tänne puheillesi, minä kierrän sillä välin toista tietä Berthan luokse.

Elias vain sen vuoksi tahtoo häntä mukaan, että hänen tulee Kerttua sääli, sillä tytön täytyy aamusta iltaan ahkerasti olla työssä." "Onko hän tuon matamin tyttö, jonka luona te asutte?" kysyi eräs Nanni niminen tyttö. "On", vastasi Mandi, "ja hän on leikkinyt meidän kanssamme pienestä tytöstä.

Sellaisilla tunteilla hän läheni Turun linnaa ja ajoi ratsujoukkonsa edessä sen portille, samalla aamuhetkellä, kun edellisen yön tapaukset oliwat juuri saattaneet koko linnan wäestön lewottomaan hälinään. Ebba rouwa istui lewottomana odottaen Kerttua tuomaan sanaa tahi wähintäkin Kola Ludowskia kertomaan linnan asioista, mutta kumpaakaan ei kuulunut.

Ennenkuin kapteeni oli Kerttua tavannut, sattui niin merkillisesti, että hän, kävellessään Esplanaadilla, huomasi kaikkien herrain kääntyvän yhtä ihmistä katsomaan, joka kulki kapteenin edellä mustassa surupuvussa, pitkä suruharso hauskasti roikkuen suuresta hatusta.

Ja niin he nyt siinä olivat vaan jonkun sylen erottamina toisistaan, Kerttu puoli-itkussa, vilusta väräjävänä, ja hän, kapteeni, lämpimässä vuoteessa, äärettömän säälintuskan raatelemana, voimatta sulkea palavaan syliinsä omaa hyvää, kultaista Kerttua! Jos hän ei olisi ollut soturi, olisi hänkin vuodattanut saineita kyyneleitä.