United States or Palau ? Vote for the TOP Country of the Week !
Asutte nähtävästi vielä pehtoorinrakennuksessa, koska käännymme tästä. Niin. Linnan toinen kylkirakennus olisi kyllä käytettävissämme, mutta me viihdymme parhaiten täällä, missä kaikki on vaimoni maun mukaista... No, vieläkö tunnet tätä paikkaa ... mitä pidät rakennuksen julkisivusta?
"Hm, hm; hyvä, varsin hyvä", sanoi Luoto ja näytti erinomaisen tyytyväiseltä, vaikk'ei hän tahtonut näyttää että niin oli laita. "No, nyt on luonnollista, että sinä ja muutama kumppanisi asutte minun luonani, niin kauvan kuin olette täällä. Eeli", jatkoi hän, "pidä huoli, että kaksi perähuonetta heti laitetaan kuntoon, niin että vieraani saattavat muuttaa sinne niin pian kuin mahdollista.
Sinä istut sohvapöydän ääressä, toisessa kädessä paperikäärö, toisella selailet valokuva-albumia. Minä katson velvollisuudekseni ryhtyä selittämään, ketä ne ovat ne ja ne, se on isävainaja, se hänen sisarensa, joka vielä elää, ne ovat pikkusisaria, jotka ovat kuolleet. "Onko isänne kauan sitten kuollut?" Minä mainitsen vuosiluvun, sinun isäsi on kuollut vuotta ennen. "Te asutte setänne luona?"
Suokaa minun saada tietää, missä asutte, niin saavun itse ne noutamaan, vastasi nuorukainen. Se on enemmän kuin voin suoda, vakuutti näkymätön. Ettekö siis salli minulle onnea saada tavata teitä?
'Uskokaa, kun sanon, ettei minun eukollani ole mitään tekemistä tässä asiassa, ja seuratkaa toki minua kadun toiseen päähän. No, jos niin on, että te ette tahdo tulla, niin menen minä', ja hän lähti juoksemaan toiseen suuntaan. Mutta minä kiiruhdin hänen jälkeensä ja tartuin häntä käsivarteen. 'Missä te asutte? kysyin.
Samassa menitte te sivutseni, kuten taivaan enkeli, ja sydämeni leppyi. Minä ymmärsin, että talo, jossa te asutte, on pyhä, ja ett'ei yksikään, joka on teidän verisukulaisenne, kuulu minun kiroukseni alle. Minä luovuin kostosta, kuten hulluudesta. Päivät pitkät kävelin minä Pokrovskojen puutarhain seutuvilla toivossa nähdä kaukaa teidän valkean pukunne.
Jos asutte täällä huomenna, annan yhteisissä portaissa julkaista maineenne ja virkanne. Tässä kartanossa löytyy kunniallisia naisia, niin on minulle juteltu; ja olisipa oikein paha, että semmoinen valonkappale, kuin te, olisi heidän joukossaan ja salattaisiin. Koska eräs gentlemani auttaa minua, joka nykyisin pyysi kunniaa saada teitä vaimoksensa, olen varma tässä kohden". Eikö Mr.
"Mutta sanokaa minulle: kukas te olette?" sanoi luutnantti uudelleen. "Sisar ... Emilian sisar". "Te olette hänen sisarensa? Te asutte täällä?" "Niin". Luutnantti ojensi taas kätensä häntä kohtaan, vaan hän väistyi taas taaksepäin. "Mistäs se tulee, ettei hän koskaan ole maininnut mitään teistä minulle? Oleskeletteko piilossa?" Pienokainen nyykytti myöntäen päätään. "Todellakin!
Jos asutte hänen kodissaan ja tunnette hänet, ehkä tiedätte, mikä voima hänellä on heikon, turhamaisen tytön suhteen. Minä en puollusta itseäni, mutta minä tiedän hyvin ja hän tietää hyvin taikka hän on sen tietävä, kun hän kerran kuolee ja hänen tuntonsa on tuskissaan, että hän käytti koko voimansa minua pettääksensä, ja että minä uskoin häntä, luotin häneen ja rakastin häntä!"
"Kaunispa teillä on näköala; kaunista meilläkin on", arveli hän lisäksi. "Kaunishan tässä on näköala, vaan erinomaisen kaunis on teilläkin, se täytyy sanoa, kun asutte aivan kosken äärellä. Eikö se sentään ikäväksi pistä, kun aina koski korvissa kohisee?" "Kun siihen on lapsuudesta tottunut, niin ei siitä mitään lukua pidä; toisinaan ei muista, ei edes kuulekaan."