Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
"Kiitoksia," sanoi Kenelm lempeästi; sitten hän lisäsi hymyillen puoleksi ystävällisesti, puoleksi katkerasti: "Minä olen suuressa kiitollisuuden velassa teille, Mrs Cameron." "Mutta ettehän toki vielä mene pois juuri kun minä tulen. Odottakaas! Mrs Cameron on minulle kertonut että te asutte vanhan ystäväni Jonesin luona.
Chillip lohduttavalla äänellä. "Ja kaikissa tapauksissa kovin surettavaa! Mekin meidän paikkakunnassamme tiedämme maineenne, Sir", arveli Mr. Chillip, pitkäänsä pudistaen jälleen vähäistä päätänsä. "Lienee jommoinenkin jännitys täällä, Sir", sanoi Mr. Chillip, naputtaen otsaansa etusormellansa. "Se kysyy varmaan voimianne, Sir!" "Missä tätä nykyä asutte?" kysyin hänen viereensä istuen.
ONNEN HERRA. Teidän nimenne on Elviira? ELVIIRA. Niin. ONNEN HERRA. Asutte Parhialan talossa? ELVIIRA. Niin. ONNEN HERRA. Ja sukunimenne on Parhiala? ELVIIRA. Niin. ONNEN HERRA. Kaksi lasta? ELVIIRA. Kaksi lasta? ONNEN HERRA. Yksi poika merellä? ELVIIRA. Herra hyvästi varjelkoon! ONNEN HERRA. Minä huomaan, että on tullut erehdys. Minä tarkoitin äsken neitsy Eevaa.
Voin tarjota sulle raikkaan veden lisäksi vain palan leipää. Vaeltaja. Kiitos. Kuinka ihanasti kaikki kukkii ja viherjöi täällä! Vaimo. Mieheni hän pelloltaan pian saapuu kotiin. Viivy luonamme ja kanssamme jaa ehtoollinen. Vaeltaja. Te asutte täällä? Vaimo. Niin, tuonne muurien väliin isäni jo majan tiilistä ja sorakivistä rakensi.
Tuossako te asutte? kysyi vieras, kummastelevana osoittaen mäkirinteessä, aivan vieressä olevaa latoa, jossa hevosloimi toimitti ovenvirkaa. Siinä. Mikäs hätä näin ihanana kesänä. Vaimo pujahti latoon. Tulkaa katsomaan! kuiskasi ovesta. Lato oli seiniltään tuulta vasten verhottu niinimatoilla ja säkeillä, samoin lattia. Ovipielessä oli pöytä, perällä vuode ja pari tuolia.
"Missä te asutte?" kysyi hän sitten ja, kuultuaan hänen asuvan Anna Vlasjevnan luona, lisäsi myhähtäen: "Vai niin! Kyllä tiedän. Jääkää hyvästi, älkää puhuko kellenkään kohtauksestamme. Toivoakseni ei teidän tarvitse kauan odottaa vastausta kirjeellenne". Rouva nousi ja meni katettuun lehtokujaan; Maria Ivanovna palasi Anna Vlasjevnan luokse, täynnä iloista toivoa.
Hän tunsi jonkun laskevan kätensä hänen olalleen. Hän kääntyi ja tunsi luutnantti Leistin. «Suokaa anteeksi«, alkoi luutnantti, «että minä näin pelotan teitä! Mutta minä en saattanut olla teitä puhuttelematta, kun näin teidät. Minä tiedän, että te asutte majuri sen kartanossa ja olette hänen talonsa vartia. Te tiedätte kenties miten Harmaalan parooni voi ja miten on neiti Marian laita?
KASKI. No, sen tekevät teidän omaksi hyväksenne. Kukaties olisi teidät varastettu. LIND. Ei tässä sukkeluuksianne tarvita minä kysyn, miksi minut pannaan kiinni? KASKI. Oikeutta myöten se ei koske minuun, vaan saatan sen kumminkin sanoa teille. Te kuljeksitte öisellä ajalla katuja pitkin, ette ole kaupungin asukas, ettekä tienneet, missä asutte.
Oli pitkä matka; lapsella oli huonot, puoleksi kuluneet kengät, jotka eivät koskaan olleet sopineet sille. Antura oli irti, kanta kalisi ja kolisi, viimein se putosi, olipa tuo helpoitus, sopi kulkea nopeammin, kun se oli poissa. "Tässäkö talossa te asutte?"
Minulla on niin hirveän ikävä häntä. Ettehän te tee pahaa hänelle. Olettehan te hyvä häntä kohtaan. Teidän pitää olla hyvä. Sääli että olet kadulle joutunut. KALLE. Lupaatteko olla hyvä häntä kohtaan? RAHIKKA. Ole huoletta. Kyllä minä KALLE. Ihanko varmaan. RAHIKKA. No ihan varmaan. KALLE. Minä en tiedä edes missä asutte. RAHIKKA. Minäkö? KALLE. Ja Selma myös. RAHIKKA. Selma asuu tuossa.
Päivän Sana
Muut Etsivät