United States or South Korea ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Ette saa sanaakaan puhua," sanoin minä, "ennenkuin olette syöneet; sitten kai tulette tänne minun luokseni ja kerrotte minulle kaikki mitä tahdon kuulla. Mutta odottakaas varmaankin te'ette minun puolestani vielä yhden asian; kun tulette takaisin, niin tuokaa Nellylle lautasellisen luita; se ei lähde minun luotani tänä iltana, vaikka sen olisi kuinkakin kova nälkä."
Odottakaas, Maria Pavlovna, kyllä se tulee minun syliini, sanoi nyt Maslova hakien vesirinkilää pussista. Tyttö tunsi Maslovan ja nähtyään hänet sekä rinkilän meni hänen syliinsä. Kaikki hiljeni. Portit avattiin, joukkokunta purkautui ulkopuolelle ja järjestyi riveihin; vartioväki luetteli taas kaikki; säkit asetettiin sijoilleen ja sidottiin, sairaat ja heikot nostettiin paikoillensa.
"Aivan oikeen!" vastasi kauppias. Taavetti kokoili ostoksensa kainaloonsa ja alkoi lähteä, mutta kauppias sanoi: "Odottakaas hiukan! Tahdotteko ruveta satulamaakarille, niin minulla on hyvinvoipa satulamaakari tuttavana, hänen luonansa ehkä saatte paikan." "Kiitoksia paljon! Kuinkahan sen löytäisin?" "Voisinhan lähteä teitä viemäänkin, hän on aivan lähellä tässä."
»Voi hitto, kuinka minun taas tuli ikävä!» puheli hän seisoen keskellä huonetta. »Ja silloin en minä voi olla yksin. Odottakaas, minä kutsun toverini, niin on hauskempi. Hän on vielä nuorempi kuin minä vasta opissa. Mutta kaunis tyttö, kaunis kuin enkeli.
Hänellä ei ollut hallitsijan kutsumusta ... eikä taipumusta istua valtaistuimella... Eikä hänellä ollut koskaan ennenkään sitä ollut... »Niinpä esimerkiksi, odottakaas ... muistan erään tapauksen ... siitä on jo kauvan aikaa ... vanhan kuningas Leopoldin ajoilta... Tällä oli jo ollut ensimäinen halvauskohtauksensa heti aterialta noustua... Kun Kristianille, joka silloin oli tuskin kaksitoistavuotias poikanen ja joka sattui pelaamaan pallopeliä kuninkaallisen linnan pihalla, tuotiin sanoma että hän luultavasti piankin saisi astua isänsä valtailtuimelle, alkoi lapsi itkeä ja sai todellisen hermokohtauksen.
Nyt sattui niin, että Dorotea, joka oli käynyt kotonaan muuttamassa vaatteita, samassa tuli huoneeseen ja kuuli mitä hän sanoi. Sairas tahtoi hänet nähdessään heti sovittaa kaikki. »Odottakaas», sanoi pappi, »minulla on jotain sanottavaa teille kummallekin. Te, Swartin emäntä, ette saa kajota jo kauan sitte unohdettuihin asioihin, muuten teette pahan vielä pahemmaksi.
Kun se on ratkaistu, on se, joka ennemmin syö arkihuoneessansa kuin kyökissänsä, varmaankin voittava enimmät puolellensa. Mutta tuossa näen kaivon; sillä aikaa kuin te menette lehmiä katsomaan, jään minä tänne käsiäni pesemään." "Odottakaas; te näytte olevan älykäs mies, eikä mikään narri.
Ainoastaan näkymättömät hengen voimat siellä liitelevät kaukaisten tähti pilkkujen välejä, ikuisen Jumalan tahtoa täyttäen. Mutta sinä olet niinkuin lapsi tässä äärettömässä hiljaisuudessa. Annas ollakaan! On kuin taivaisten sanansaattajain parvi lentäisi sinun ohitsesi ja niinkuin ihanin harpunsoitto humahtaisi sinun korvissasi. Seis! huudat sinä, odottakaas vähäsen te siellä!
"Taisi olla noin yhdeksän aika illalla, kun läksin rantaan kävelemään", selitti Taavi. "Haudalle kun tulin " "No, no, odottakaas! Missä tarkoituksessa te menitte rantaan?" kysyi nimismies. "Ilman vaan, kävelemään", vastasi Taavi, katsahtaen alas. "Väsynyt työmies kävelemään, kyllähän se kuuluu uskottavalta", virkahti Hovilainen. "Olitteko yksin?" jatkoi nimismies kysymyksiään. "Olitte, no.
VIRVELI. Jumal' antakoon hyvää päivää! Minnekäs te nyt oikeastaan yritätte? KAISA. Minnekäs minä! Eihän tällä rijalla mitään kuljeta. Tuskin tähän pääsin, kivenheiton talosta. Näin kesäiseen aikaan on se leini toki vähän kuurussa. Auttakaas minua tuolle kivelle istumaan. VIRVELI. Kyllä, kyllä! Odottakaas vaan, jahka ma kerkiän. Pannaan syrjään tuo kainaloinen. Nyt sitten!