United States or Isle of Man ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jos taasen löytäisin majan, ilman että sen asuja olisi siellä sillä hetkellä, niin täytyisi minun viipyä siellä kuinka kauan tahansa odottamassa hänen tuloaan. Holmes ei ollut voinut saada häntä käsiinsä Lontoossa. Olisi todella voitto minulle, jos tavoittaisin miehen, joka oli päässyt livahtamaan mestariltani.
Niitähän ne olisivat. Saamisiako vai... Ei kuin... Niinpä ne ei sitten paljoa puhumalla pienene, enemmän edistää, kun teet työtä. Ja jos haluavat, niin käykööt ne täällä. Laaran puhe kuulosti Reitusta vähän osanottavaiselta, niin että hän uskalsi ajatella apua. Kun minä löytäisin semmoisen, joka rupeaisi auttamaan, viittasi hän. Onhan sinulla rikkaita omaisia, muistutti Laara. Ei ne enää rupea.
Jumalan kädessä on elämä ja kuolema«. «No, sitten ei auta mikään. Minä kuolen minua ei sure kukaan. Häh!« «Oletteko sairas vai mistä niin varmaan tiedätte kuolevanne?« kysyi Klaus yhä enemmän kummastellen. «Kuollahan meidän kaikkein pitää!« «Häh? Kaikkein? Valhe! Jos löytäisin elämänkiven enpä kuolisi«. «Elämänkiven?« «Niin, elämänki kiven. Luulisin teidän tietävän siitä. Häh? Ette tiedä?
Jos löytäisin erehtymättömän rippi-isän, joka voisi katsoa alas sydämeni syvyyteen ja takaperin jokaiseen elämäni soppeen, joka voisi paljastaa koko olentoni minun itse eteeni, tarkasti nähdä kaikki aikomukseni ja määrätä minulle sen katumus-harjoituksen, jonka todella ansaitsen, minä matkustaisin mailman ääriin saakka, häntä tavatakseni.
"Minä koetan tehdä parastani", vastasi Helena lempeästi. "Mutta kuitenkin havaitsen, että luja rakkauteni lastani ja puolisoani kohtaan saattaa minun unohtamaan jumalan. Hän pysyy minun silmissäni majesteetillisena mielen kuvana, ylevänä tunteena. Kuinka voin lähestyä häntä? oi, jospa löytäisin jonkun tien hänen luoksensa!
Milloin tämä loppuu? Ja mikä tämän loppu on? Hän ei jaksanut koskaan ajatella sitä perille saakka. Joskus hän mietti: jos eroaisin sovinnossa, sanaa sanomatta jättäisin heille kaikki ja menisin omaa tietäni? Silloin tästä pääsisin ja löytäisin rauhan.
»Ja mistäpä minä semmoisen ystävän löytäisin?» sanoi Ludvig. »Jos minä antaisin tuon tytön jollekulle vallattomista ja tottelemattomista aatelisherroistani, niin enkö samalla tekisi häntä itsenäiseksi? Ja eivätkö kaikki minun valtiolliset hankkeeni monen vuoden kuluessa ole juuri sitä tarkoittaneet, että estäisin heitä itsenäisiksi pääsemästä?
Kiitollisen ilon loiste vilahti hänen kalpeilla, synkillä kasvoillaan. »Tiesin kyllä», sanoi hän, »että teidän luotanne löytäisin kodin muuten en olisi palannutkaan.» »Yhä parempaa!» huusi isäntä. »Sitäkö varten vannoimme veriveljeyttä ensimäisen taistelun edellä silloin kirkossa tuossa kirotussa pesässä jonka nimeä en kuunaan saa säilymään muistossani?»
Minä muutin usein paikkaa siinä toivossa että löytäisin jonkun paremman, aina kuitenkin menestymättä. Että lavealta selittää kummoinenka minun tällä aikaa oli olla, tulisi sekä ikäväksi että veisi paljon aikaa, jonka tähden minä vaan lyhykäisesti tahdon kertoa, minkä kaltainen palkollisen elämä maalla yleisesti on.
Tästä ymmärsin, että toimintani oli tullut tunnetuksi, joutunut ehkä vastustajiemme tietoisuuteen ja tämä kaikki sai yön hiljaisuudessa mitä kauhistuttavimmat muodot. Mistäpä minä edes saisin käsiini »La Fronde» lehden, joka ilmestyi Parisissa, ja joskin joku numero oli eksynyt Brysseliin, niin miten löytäisin juuri kyseessä olevan kirjoituksen.