United States or Qatar ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä olen kauvan jo sitä samaa ajatellut, vaan en ole sitä tahtonut oikein itsellenikään uskoa, sitä vähemmin muille ilmoittaa', sanoi hän. "Siinä me sitten vannoimme toisillemme ikuista rakkautta ja uskollisuutta. "Voi herra, minkälaista rakkautta ja lempeä hehkui sydämeni! Oli kuin olisin kohonnut yläilmoihin ja sydämeni eronnut ruumiista.
Hän oli yksi niistä, jotka olivat kuljettaneet kauppakirjoja Buddenbrockin ja hänen veljensä välillä, ja hän tunnusti itse julkisesti syntinsä. Huhu siitä lensi miehestä mieheen, ja me vannoimme pelastaa mitä pelastettavissa oli. Raskas huokaus nousi Sprengtportin rinnasta. Mitä tuli hänen tähän sanoa? Niinkuin Uria muinoin lähetettiin kuolemaan, niin oli Buddenbrock nyt kavaltanut Wrangelin.
Onko sitten minulla muuta kuin yksi tehtävä tässä maailmassa. Ettekö tiedä mitä lupasin hänelle? Sen työn, jonka vannoimme suorittaa kotimaassamme, on sen oma kansa jo aikoja sitten ruhjonut. Se ei tietänyt mitä se teki, mutta minä tiedän mitä lupasin. Maallista valtakuntaa emme enään saa aikaan, mutta me luomme toisen, joka on ylevämpi.
On rinnassain moni käärme Ja sa itse, kultani, oi! Ma vanhaa untani jälleen näin: Ens yö oli toukokuuta, Puun siimeess' istuimme vierekkäin Ja vannoimme uskollisuutta. Me vannottelimme ja vannoimme niin, Me itkimme riemuiten, surren; Ja ettei jäis valat unhoksiin, Mua sormehen näykkäsit purren. Oi, lemmitty kirkassilmäinen, Sua näykkäsuista piikaa!
MARCELLO. En, kunniani nimessä, myös minä. HAMLET. Tuon miekan kautta! MARCELLO. Me jo vannoimme. HAMLET. Tuon miekan kautta, sanon. HAMLET. Haa! niinkö, mies? Vai siellä, kelpo poika? Kas niin, te kuulette sen kellarista, Nyt vannokaatte. HORATIO. Vala lukekaa. HAMLET. Ett'ette koskaan kerro, mitä näitte, Tuon miekan kautta vannokaatte. HAMLET. Hic et ubique? Paikkaa muuttakaamme.
»Mitä te minua oikein vainootte, vaikka minä olen kuin näännyksiin ajettu eläin? Senkötähden, että minä olen kerran teitä rakastanut? Ettekö te muista mitä me vannoimme? Ettemme koskaan muulla tavoin toisiamme muistelisi kuin kiitollisina niistä lahjoista, joita toisillemme annoimme? Me olimme rikkaita ja lahjotimme kultaa. Kuinka te nyt tulette kuin kerjäläiset?
Tosin kyllä arveli yksi ja toinen, ettei se olisi välttämätöntä, koska olet meille esiintynyt valenimellä, mutta me toiset sanoimme, että olipa nimesi Baumgart tai no, saman tekevä mikä se vala, jonka vannoimme keskenämme ensimäisen taistelun edellä Dannigkowin kirkossa sitoo meidät eikä meillä ole halua tulla valapatoiksi.
Me vannoimme Chaleyn kanssa petturille veristä kostoa, joka pantaisiin toimeen niin pian kuin meille tilaisuutta siihen tulisi, ja kiukusta pakahtumaisillamme seurasimme vangitsijoitamme.
Yhdessä leikimme, yhdessä iloitsimme lapsuutemme viattomat päivät, yhdessä vannoimme poikina tuon kauhean valan, jonka tunnet, ja onnellisesti kuluivat elämämme ensimmäiset vuodet. Nousi siitä, miehiksi päästyämme, vainon aika. Eräänä kauheana yönä samosivat sissit rauhalliseen kyläämme.
Nyt vasta oikein tunnen, miten rakkaat ne ovat minulle. Katsokaas, Alli, vaikka hänet otettiin minulta pois, niin on hän kuitenkin minun omani, ja minä olen hänen vielä haudan toisellakin puolella. Nämä sormukset todistavat, että me lupasimme ja vannoimme sen Herramme edessä; sentähden se liitto pysyy ijankaikkisesti.» »Niin, niin, kyllä se niin on.»