Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025


KUNINGATAR. Teidän silmänne välkkyy kuin haukan; minuako te vainootte? BOTHWELL. Niin, lemmellä palavammalla, kuin kesän kuumuus, jota pakenitte tänne suojaan. KUNINGATAR. Bothwell, minä olen uskonut itseni teille. BOTHWELL. Te olette uskoneet minulle niin paljon, että teidän täytyy uskoa minulle kaikki. KUNINGATAR. Se ei olisi hyvä meille kummallekaan.

"Mutta näettekö, hyvät naiset, minä löysin teidät kuitenkin. Koettakaa nyt tälläkin kertaa päästä pakoon!" Amalian vaaleat kasvot muuttuivat yht'äkkiä rohkeiksi ja ynseiksi. Hän astui askelen eteenpäin ja sanoi: "Te vihaatte meitä, majuri Nefnef, te vainootte meitä, te teette meidät vangiksenne. Olemmekohan me, heikot naiset, ottaneet osaa sotaan?

»On niin », hän sanoi ja katsoi Knutia suoraan silmiin. Knut katsoi häneen hämmästyneenä. Sitten hän yltyi puhumaan. »Mutta miksi Herran tähden te sitten vainootte minua tuolla masentavan halveksivalla katseellanne? Mitä te tiedätte minusta, joka oikeuttaa teidät siihenKornelia kävi tulipunaiseksi ja puri huultaan, hänen rintansa aaltoili kiihkeästi.

KERTTU: Ja onko teidän piireissänne myös tavallista, että mies, jonka nainen on ajanut ovesta ulos, käyttää tämän naisen sisarta päästäkseen häpeällisten tarkoitustensa perille? GRANSKOG: Mi-mitä te sanotte? Osh, kuinka minä olen lapsellinen! Tietysti laskette pientä pilaa. KERTTU: Herra arkkitehti: Miksi te vainootte minua?

Ett' on tääll' usein verta vuotanut, Ei ole minun siihen syy, vaan teidän, Te kylmäkiskoiset! kuin vainootte Ja hätyytätte meitä kristityitä, Niin tehden sodan karttamattomaksi! SORKI. Me hätyytämme teitä? Olipa Myös sekin sana! Eikö tämä maa, Joss' isiemme isät asuivat Ja meille perinnöksi jättivät Se eikö ole meidän! Emmekö Saa sitä puolustaa ja varjella, Kun outo ryntää sitä hävittämään?

"Herra Jesus Kristus antakoon teille anteeksi, jos te petätte minun ja vainootte niitä vahingoittaaksenne, jotka minulle ovat ystävyyttä osoittaneet. Minä en voi kieltää, mitä jo näette tietävän, että Amatfiahn perhe tuli minulle tutuksi asuessaan tällä paikkakunnalla, ja vaikka minä olen köyhä ja yksinäinen ovat he aina olleet minulle ystäviä.

»Mitä te minua oikein vainootte, vaikka minä olen kuin näännyksiin ajettu eläin? Senkötähden, että minä olen kerran teitä rakastanut? Ettekö te muista mitä me vannoimme? Ettemme koskaan muulla tavoin toisiamme muistelisi kuin kiitollisina niistä lahjoista, joita toisillemme annoimme? Me olimme rikkaita ja lahjotimme kultaa. Kuinka te nyt tulette kuin kerjäläiset?

Ei sovi näin päin; huuto ja melu eivät tässä auta. Sanokaat paremmin hyvällä, Nikolai Jeremeitsh, mistä syystä te minua vainootte? Miksi tahdotte tuhoani? No puhukaa nyt, puhukaa!" "En minä tässä rupea teidän kanssanne juttelemaan", vastasi pääkonttoristi vähän levotonna. "Eikä minulla ole aikaakaan. Yhtä minä vaan kummastelen.

Tyven, verkalleen mainehtiva meri, joka ei muserra, ei uhkaa, ei peloita, vaan joka rakastaa omiaan, liekuttaa lapsiaan ja niitä tuudittaa kaikki revityt ja riitaiset, kaikki, jotka toisianne vihaatte ja vainootte, kaikki kierot mietteet ja turhat puuhat ja aherrukset miksi ette tule tänne! Täällä olisi teidänkin hyvä olla. Rakentakaa tänne majanne, te, niinkuin minäkin.

Päivän Sana

gardien

Muut Etsivät