United States or Pakistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Emo vanha vastahani! Terve, terve, äiti armas! Terve, vanhempi vakainen! Sonetti. Oi terve kevät! Talven valta joutaa Nyt raueta! Jo valoon vaihtuu yö, Vienosti välkkyy järven sini-vyö, Iloisna purttaan kalastaja soutaa. Ja maamies jyvät hinkalostaan noutaa, Ne peltomaahan siroitellen lyö, Hymähtäin: siunaa, Herra, kätten työ. Lahjoita tarpeeks sadetta ja poutaa.
Mä lepään rannalla ruohistossa ja raitojen lehdillä leikkivä päivyt se kastenurmelle nuortealle väriseittinsä häilyvät heittää; ei kahise korkeat rannan kaislat, ei väräjä välkkyvä vetten pinta, vain hyttysten karkelo eessäni väikkyy ja sinistä taivahan lakea vastaan lokin valkeat siivet välkkyy.
Taas on kevät pohjanmailla, Suomi suloissansa; Ilmass' ilo helkkyy, Järvet välkkyy, Vapaat kahleistansa; Kilvan kansa yhtyy, Riemuin ryhtyy Elon työhön; Taaskin isänmaalle Armahalle Koittaa huomen, Keväthuomen, Taaskin tulevaisuuteensa Luottaa kansa Suomen. Oikeuden varmassa Turvassa Varttuu, kasvaa kansa vakaa; Kansan onni Ruhtinaalle takaa Palkan parhaimman.
KUNINGATAR. Teidän silmänne välkkyy kuin haukan; minuako te vainootte? BOTHWELL. Niin, lemmellä palavammalla, kuin kesän kuumuus, jota pakenitte tänne suojaan. KUNINGATAR. Bothwell, minä olen uskonut itseni teille. BOTHWELL. Te olette uskoneet minulle niin paljon, että teidän täytyy uskoa minulle kaikki. KUNINGATAR. Se ei olisi hyvä meille kummallekaan.
Kenraalinna kiitti Paavoa kaikesta työstä ja vaivasta, jonka hän oli nähnyt Hiljan tähden niiden kuuden vuoden kuluessa, joina hän oli ollut heillä. Hilja ei saattanut mitään sanoa, mutta ikäänkuin kastehelmi kukan lehdellä välkkyy keväisenä aamuna, niin välkkyi pari kiitollisuuden kyynelhelmeä Hiljan pitkissä silmäripsissä, ja niiden merkityksen Paavo kyllä ymmärsi.
Siellä hän seisoi pitkän hetken, otsa ikkunanruutua vasten, ja katseli ulos; dosentti istui liikahtamatta paikallansa. Vihdoin kääntyi hän takaisin; hän oli hyvin liikutettu, hänen kasvoillensa oli kohonnut vaaleanpunaista hehkua, ja silmistä värähteli tuskaa, joka tulee niin syvälliseksi ja polttavaksi, milloin se välkkyy muuten tyyniltä ja kylmiltä kasvoilta.
Avajat akkunasi: sisään käy keväinen pihkantuoksu, linnunlaulu, veet välkkyy, loistaa luonnon suuren taulu, maat, metsät, joissa päivä himmentäy. Iloitset kedon kukka-ihmehistä, jäät niiden eteen kauan ihaillen, saat ilon yrteistä sa pienimmistä, ne tunsit päivinä jo lapsuuden.
"Ei suurin kelpaa", vastaa Uoti, "siinä on enimmiten oksia, ei sen pahempi runkoa lainkaan." "En minä niin ajattele. Katsoa vaan, kuinka se nyt välkkyy kullalta ja vehreältä!" "On oikein, puu on kaunis," sanoo Uoti, ja hänen silmänsä ovat niin lempeät, ja hänen vaurailla kasvoillansa leikitsevät väriseväiset auringon säteet.
Aseet välkkyy, kädet heiluu, kauas kaikuu komento. Päivät siellä aherretaan, ja joka ei kiireiden kevättöiden aikana ehdi aamulla tulla, se saapuu iltasella ja viipyy myöhään yöhön. Mutta vakoojat hiipivät metsiä myöten kylän peltojen taa ja väijyvät ja vaanivat ja kiiruhtavat kertomaan, että kapinan on tehnyt kansa. Ja totta puhuvat, eivät erehdy.
Työväentalo kohoaa kuin jättiläislinna Töölönlahden rannalla Suomen pääkaupungissa. Sen lipputangossa liehuu punainen lippu. Sen kuparinen torni välkkyy syksyauringon valossa. Ympäri Suomea käy vaalitaistelu valtiopäiville v. 1917 syksyllä. Historian kaikki aallot lyövät tätä työväentalon muuria vastaan hyrskyten vaahtopäisnä. Suomen itsenäisyys on ratkaistava.