United States or Palau ? Vote for the TOP Country of the Week !
Uoti, Uoti! se ihmeellinen ruumiinvoima, jolla Herra on sinun varustanut, on tehnyt sinun ylpeäksi, ja tässä sinun röyhkeydessäs olet sinä unohtanut hänen lakinsa, joka sinun on niin ylönpalttisesti varustanut ja lahjoittanut. Tuletko tänne samalla röyhkeydellä, samalla ylpeydellä, samalla unohduksella Herrasta?
Siellä myllytuvassa asui se häijy neito, johon Uotin vanhemmat ovat luoneet silmänsä. Myllärin tytär Elsa on aina kuulunut olevan hyvä neito, ja kuitenki taisi hän käyttäitä niin häijysti... Mitäs tahdot myllärin Elsasta? Hän on sinulle viaton. Mutta hän Uoti!... Unettoman kädet pusertuivat yhteen ja äänehköön sanoi hän hammas-salveesta: "Taitaisiko hän osottaita uskottomaksi!
No, katso tässä, ota poikas katekimus, mene kammariin ja lue ylitse ne kymmenet käskyt." "Minä tahdon auttaa sinua," sanoi Martina, ja nyt meni hän Uotin kanssa kammariin. Työ oli raskasta. Uoti tavasi ja luki niin, että isot hikipisarat herneilivät otsallansa, mutta sentään ei taitanut hän saada käskyjä yksinkertaisia päähänsä, sekautuva erinomattain niiden keskinäisessä järjestyksessä.
Uoti otti ensin hernesäkit, tyhjensi ne yhteen isoon pakkaloimeen ja kantoi kaikki tyyni kapakkaan; sitte kantoi hän vaunuvaljaat lopuksi neljä suurta pyörää, kaksi kummallakin olkapäällänsä. Vihdoin kysyi hän hämmästyneeltä talonpojalta: 'No! eikös kaakki ole minun? "Sitte sen on Uoti saanut ison arvon väkevyydestänsä ja kutsutaan kempiksi.
Vielä tänä vuorokautena täytyy hänen antaa meidät toinen toisellemme!" "Ei se käy laatuun," virkkasi Pentti. "Täytyyhän koettaa," vastasi Uoti. "Vielä olisi asia," lausui Taavetti vakaisesti, "koska joku ilmoittaaksen kuulutukselle, täytyy hänen taitaa katekismuksensa, etenki kymmenet käskyt. Taidatko sinä lukea ne ulkoa minulle, Uoti? Et taida. Sinä vaikenet?
Näillä rahoilla rakensi Uoti tänne Ruokosen talon, ja lienee hän kätkenyt niitä maahankin tämän talon tienoille, koska vieläkin mainitaan Ruokosella olevan aarteita. Luokaamme vielä silmäys joihinkuihin kertomuksemme alussa mainittuihin muihinkin henkilöihin.
Otan kun otankin ... mitäpä syntiä siitä minulle tulee, ja mitäpä se siellä maassakaan tekee, minä käytän sitä hyväkseni... Mutta peijakas, mikä se on?... Ah, Tuima-Jussi..." Tuima-Jussi tulee ja laulaa: "Napualla tappelussa, Suuressa veritaistelussa, Suomen urhot sutki noita Ryssän sotarutjakoita." "Kas sitä, siin' on mies, joka kulkee yöstämöimässä," sanoi Uoti, Jussin lähestyttyä.
Vasta siellä alhaalla lähteellä havaitsi Martina koko vaaran tästä seikasta; hän ymmärsi nyt, missä vaarassa oli pyörinyt ja kuinka Uoti oli hänen pelastanut. Hän itki, ja kyyneleet vuosivat myös kiitollisuudesta ja ihailemisesta sitä väkevää, hyväsydämellistä miestä kohtaan.
Uoti astui nyt ämmän tykö, antoi hänelle kättä ja huusi korvaansa ukkoisenäänellä: "Jumalan rauha anopille!"
Käänny sitte takaisin! minä en taida auttaa sinua!..." Kirkkoherra keskeytti tässä puheensa, ja Uoti vastasi: "Kukaan ihminen mailmassa ei tunne minua, ei isäni, ei äiteni, ainoasti tämä Martina tuntee minun. Te, kunnian herr kirkkoherra, tunnette tosin myös minun, vaan ette oikein.