Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
Uoti kävi ensimmäisinä, Juoseppi oikeassa kädessä ja laahaava susi vasemmassa. Pian seisahti matkue ulkona Taavetin tuvan edustalla. SEITSEM
"Juoseppi!" räjähytti nyt Uoti, jotta humisi metsä. Hän, joka silmänräpäyksiä ennen vain tahtoi kuiskata tätä nimeä, huusi nyt usean kerran sitä niin väkevin äänin, kuin suinkin. Viimein taukosi hän siitä, sanoen Martinalle: "Ei se hyödytä mitään; mutta rauhoitu vähäisen, muutoin tulet kukatiesi kipeäksi."
Mutta hänen pitää sen äänen tunteman; hänen pitää kuuleman sen huutavan korvissansa yöt ja päivät: sinun omassa metsässäs on lapses paleltunut kuoliaaksi, ja juuri sinun tähtes! Ah, Uoti! sydämes on kivi, ei muu kuin kivi..."
Uoti lähetettiin ensi kerran eläessänsä hirtten asioissa pääkaupunkiin ja hänen poisollessansa ajettiin Martina häpiällä ja pilkalla pois huonekunnasta... Senkaltaiset olivat edesmenneet kuvat, onnelliset ja surkeat; ne vaelsivat taas ohi Martinan silmäin, missä hän unettomana makasi vähäisessä kammiossa, ullakolla. Hän kätki silmänsä pään-alusiin.
Hän viritti uuden piipun ja siinä kun veti valkeata, osoitti hänelle valonvilaus isot jäljet nuoressa lumessa. Suittaa olla joku koira, joutunut harhajäljille ajatteli Uoti ja nyt pitkitti hän taas vaellustansa. Mutt' oles vai! tuolta huutaa taas, kauempaa, se on miehen ääni: Uoti! kuinka on laitas; oletko juovuksissa eli riivaavatko sinua häijynelkiset velhot?
Mutta Uoti renki, hänpä ei lähtenytkään pappilasta pois juuri "niinkuin varpunen ohran päästä;" hänellä oli täällä joitakin salaperäisiä puuhia ja viivykkeitä. Hän oli usein liikkeessä öilläkin, kartellen kaikkien näkemistä.
Uoti, tultuansa ulko-ilmaan, oli äkkiä kuin heräävänänsä ylös, ja hän kysyi itseltänsä: Mitäs on tapahtunut? ei mitään niin lohdutteli hän itseänsä ei juuri mitään jos en itse sitä tahdo. Häntä kauhistutti kuitenki, kun ajatteli sitä kylmää kättä, kuin äsken oli hänen kiinittänyt, ja ikään kuin auttaaksensa sitä, lämmitti hän tietämättä omaa oikeata kättänsä kuumalla piipunpesällä.
Syttynyt surusta ja katkeruudesta, pudisti Uoti sutta kuollutta ja viskasi sen tyköänsä kauas toiselle puolen ojaa, sitte puhkesi hän sanoihin: "Minä vannon teidän kaikkien läsnäolevaisten edessä: jos lapsi löydetään, eli ei, niin on Martina minun elämässä ja kuolemassa. Antakoon Jumala minulle anteeksi, että niin monta vuotta olen ollut yksi veltto, heikko ja hyödytön olento. Te kuulette sen!
Uoti katsoi neitoa suurin silmin.
"Sinun poikaas hän on kadonnut" ja nyt kertoi Lauri lyhyesti sen murheellisen tapauksen; mutta hän ei ollut ehtinyt päättää, koska Martina juoksi edes ja huusi toivotonna: "Uoti! Uoti! meidän Juoseppi on poissa kuollut mutta mitä sinulla on tuossa kädessä?" "Se on susi, minä tapoin sen pahkasauvallani." "Susi!" kirkasi Martina, kiertävä käsiänsä; "susi on repinyt meidän lapsemme!"
Päivän Sana
Muut Etsivät