United States or Namibia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Voi, tätä kylmää sydäntä! Voi, suurta luopumusta! Mutt' anna sekin anteeksi, Epäilys, synti poista! Oi, tule sydämmeheni Ja rakkautta loista! Oi, loista sydämmeheni, Sen kylmyys, kurja saasta Pois polta rakkautesi Tulella, irti maasta Sieluni iki-irroita, Oi, anna kirkkautta Sieluni nähdä Sinussa, Kasvojes valkeutta!
Siellä kuulin sanomatonta harppujen soittoa ja ihaninten ihmisäänten helmikirkkaita virsiä, joista sydämmeni tyyniheraksi suli. Siitä hurmaustilasta selvenin vasta kun tunsin syysroudan jalkojani kylmäävän. Sitten en enää kuullut kuin pohjatuulen kylmää vihellystä. Menin sisälle ja ilmoitin vaimolleni itkien, että olin korotettu taivaasen, mutta sysätty syntieni tähden ulos.
Onnettoman kohtalo vaivasi Inkeriä unissakin. Hän näki salaman iskevän kellariin ja katkaisevan köyden, jolla vangin kädet olivat sidotut. Tämä kurotti kätensä. Tule auttamaan... Kova pamaus herätti Inkerin. Rajuilma oli puhkeamaisillaan. On niin kuuma, kuului äidin ääni vuoteelta. Hae kylmää vettä, Inkeri. Inkeri riensi sairaan luo, asetteli päänalusta ja meni sitten vettä noutamaan.
Siellä oli hellätunteisia naisia, jotka purskahtivat itkuun joka sanan jälkeen ja joita sitte piti virvoittaman lasilla kylmää vettä.
Mi siipi veis mun valon lähtehille, Kuink' isänmaansa vieras saavuttaa? Ah! ikuisuus vaan voipi lahjoillansa Tuon kaipuun polttotuskat viihdyttää; Kuin valtiaskin kylmää kruunuansa, Niin enkel maiset riemut hylkäjää. Siks' katselee, ain' aamun sarastellen, Hän inhaa päivää kohden itkien, Eloni hetket mittaa huoahdellen Ja lukee sykkimätkin sydämmen. Oi, vieras kaukomailta, mieles malta!
Seutu oli aution yksitoikkoista: silmän kantaman savipeltoja reunojaan myöten täyteisine ojineen, yksin tuo vähän tummempi juova taivanrannassa metsä oli liian etäällä kuuluakseen näköalaan. Ja tämmöistä oli hänen näköalansa oleva aina, huomenna, ylihuomenna, koko pitkän elämän. Hän painoi otsansa kylmää ikkunanlasia vastaan ja tuijotti eteensä, suuret mustat silmät täynnä ikävöivää katkeruutta.
KOMMI. Vaan minä en ole kiittävä paimenen päiviä; lämmin Ei ole aina, kuin nyt, ajetaan viluhun myös meitä, Vanhaa taaria, kylmää kaalia ruuaksi saapi, Mustin murkinata, josta rasvan syönyt on rakki. KOJO. Mutta kun lypsykselle on lentänyt viipyvä päivä, Lonkunut lounahasen, saatan kotihin minä karjan.
Naisen hymyillessä herttaisesti Josulle, kysyi Topias: "Minne se entinen neitsy, joka oli kauppias Aleksein sukua, on joutunut?" Suloisesti hymyillen vastasi nainen: "Hän on mennyt ulkomaille, kolmen kreivin laivassa!" "Antakaa sitte vettä, mutta kylmää, hyvin kylmää."
Mikä teitä vaivaa?" huudahti Lauri, "tuokaa kylmää vettä!" hätäili hän ja oli valmis ensimäisenä antamaan ulkokultaista apuansa tuolle hänen pahan tekonsa tähden hätääntyneelle leskelle. "Sanokaa Jumalan tähden, mikä teille on tullut!" uteli Lauri, hieroen kylmällä vedellä hänen aiveniansa ja otsaansa. Kaikki hätäilivät ja kummeksivat tuota outoa kohtausta.
Pitkältä arwelematta syökseytyi silloin Myhrberg weteen ja ui toiselle rannalle, saaden tällä uskaliaalla retkellä yht'=aikaa sekä kylmää että kuumaakin kokea.