United States or Oman ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Terve setä", sanoi Arvo ja pudisti Luodon kättä. "Minulla on sangen omituinen asia", jatkoi hän, "minä pyytäisin sedän puhumaan puolestani rouva Sauriolle. Minä rakastan Selmaa, ja..." "... Ja minä luulen, että piru on lentänyt koko laulajaseuraan, sinä olet jo kolmas, joka käyt luonani kosimis-asioissa."
Koulussa alennettu käytös, huomio välttävä, keskiarvo neljä... Minulla sitävastoin aina parhaat numerot... Mitäpä hyötyä minulla nyt siitä? Voimat ovat menneet, elämän halu poissa... Jos olisin ollut niinkuin Albert? Lentänyt ulos maailmaan? Ei, kuka silloin olisi hoitanut äitiä? Parempi näin. Tuhatta vertaa parempi!
Niinkuin kylmä rauta olisi tunkeutunut nuorukaisen lävitse, niinkuin hän äsken olisi lentänyt sinisissä korkeuksissa, mutta nyt äkkiä pudonnut ruhjotuin siivin terävään louhikkoon ja kuullut ympärillään ääniä, jotka itkivät ja valittivat. Nuorukainen vaipui raskaasti suulleen ja upotti kasvonsa mustiin suortuviin.
Se tapahtui eräänä lauhkeana mutta talven ensi kylmästä värähtelevänä syysiltana. Mathieu ja Marianne tunsivat sydämessään suurta ahdistusta, kun he alkoivat ymmärtää häntä. Tällä kertaa ei linnunpoikanen lentänyt vanhempainsa pesästä rakentamaan omaa pesäänsä toiseen puuhun yhteisessä metsässä, hän lensi yli meren, ainaiseksi, eikä ollut toivoakaan, että hän joskus tulisi takaisin.
Mutta ei ollut hiihtäjä puitten latvoihin pysähtynyt, ei ilmaankaan lentänyt, vaan maahan oli tullut metsälammelle, joka piili vaaran alla puitten peitossa ja jota ei aavistanut siinä olevankaan, ennenkuin oli sen rannalla.
Tyttö oli pyörtynyt ja makasi kalpeana kalliolla. Herra aikoi juuri nostaa hänet syliinsä, mutta samassa tyttö aukaisi silmänsä sanoen: 'Vapautettu! oi onnea suurta! Nyt olen vapautettu! Ja silloin hänen henkensä oli sammunut ja lentänyt vapautettujen maahan. Mutta kartanon herra oli sitte päiväkaudet istunut Orjankalliolla suremassa kaunista orjaansa.
Mikäs nyt on päähäsi lentänyt, koska näin kursailet noitten moukkain edessä, jotka vielä sitten ovat meidän vihamiehiämme." "Ole vaiti, minulla on tuumani, ja syytä itseäsi, joll'ei se ole sinulle mieliksi. Nähdäänhän! Ole kohtelias Hannulaisille, jos he tulevat, sillä kuule nyt mitä minä vielä sanon." Emäntä astui ovelta ja istahtui nurkuvan-näköisenä tuolille vastapäätä miestänsä.
Höyhen kohosi, se nousi yhä ylemmäksi kulkeutuen samalla poispäin yli kaupungin. Korkealla ja kaukana siellä pilkotti sitä pikkuisen, niin niin vähän, ja sitten katosi viimein. Minnekähän se menee? Vappu lähti kävelemään kädet lauenneina jännityksestään, ruumis suorana ja katse taivaalla siellä, minne höyhen oli lentänyt. Kuinkahan kauas se lentää? Lentää varmaan ulkomaille asti...
Kuinka sitä sanoisin... Luullakseni en tätä ennen vielä ole lentänyt. Asja vaipui jälleen ajatusten mailmaan. Minä kumarruin hieman hänen puoleensa. Taidatteko valssia? kysyi hän äkkiä. Taidan, vastasin minä jotenkin oudonlaisesti. Menkäämme siis, menkäämme... Minä pyydän veljeä soittamaan meille valssin... Me kuvailemme mielessämme, että lennämme, että meille on kasvanut siivet.
Mutta tuskin oli tämä äänen kuullut, niin oli kuin valonsäde olisi lentänyt hänen kasvojensa yli ja hän huudahti säikähtyneenä takaisin astuen, sillä sydämen syvimmällä liikutuksella, johon korkein tuska ja korkein ilo on yhdistettynä: "Amos! Amos! se on Amos Hafelborn!"