Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. toukokuuta 2025
Kun päästään harjun laelle sen suuren kiven luo, näkyy siitä jo vähän suurta suota häämöittäen metsän läpi. Toinenkin rinne on alussa niin jyrkkä, että on tartuttava vesoihin kiinni. Sitten se ei enää ole niin jyrkkä. Me lennämme suin päin suon reunaan ja nakkaamme tuohisemme eteemme maahan huutaen kaikki yhteen ääneen: "Kipperin kapperin marjoja täyteen!
Pitkän hiljaisuuden jälkeen kuuluu ulkoa vihdoin asemamiehen saappaiden kopina, kuuluu hänen kolmas soittonsa, konduktööri puhaltaa pilliinsä, vihellys olemme liikkeellä, tärähtelemme, tärähtelemme kovemmin, tärisemme, lennämme... Katse alkaa harhailla matkustajasta toiseen. Ei mitään mielenkiintoista. Yhtä harmaata ja vähäpätöistä kaikki.
Mä valjastan varmaan Nyt varsani harmaan, Vien siskoni armaan Kanss' ajamaan. Taas kirkkaalla säällä Me luistinten päällä Niin lennämme jäällä Kuin tuulispää. Nyt uljahin alkaa Jo syöstellä jalkaa, Nyt kaikk' ylimalkaan Jo ennättää? On koululla lupa, Nyt lumesta tupa, Siin' istua hupa On muutamain. Vaan toiset ne ryskää Ja viskaa ja jyskää, Siit' ei tule yskää, Miehuutta vain.
Yöksi tänne lennämme, aamun valjetessa asutuille maille laskeumme, yli viljeltyjen vainioiden vaakumme, aina vaanien, aina valmiina iskemään. Siellä on saaliit äärettömät, siellä liha laumoittain laitumella käy. Siellä karitsoita, siellä vuonia, siellä kesyä siipikarjaa kuin muurahaisia metsätiellä.
Ne herkkuja ahmii, tahrivat liinaa, Ne rotua jatkaa ja hukkuvat viinaan. Ne kylläinä viehtyvät lepohon rentoon, Me ruutuhun syöksymme, laihtuen lentoon. Vain auringonpaisteessa onnea näämme Ja lennämme ruutuhun, ruutuhun päämme! Itsepuolustusta. Ma idealisti vakaa Muka myös olin aikoinain, Sain aiheeni Kuopion takaa Ja värejä Liimasta hain.
Kuinka sitä sanoisin... Luullakseni en tätä ennen vielä ole lentänyt. Asja vaipui jälleen ajatusten mailmaan. Minä kumarruin hieman hänen puoleensa. Taidatteko valssia? kysyi hän äkkiä. Taidan, vastasin minä jotenkin oudonlaisesti. Menkäämme siis, menkäämme... Minä pyydän veljeä soittamaan meille valssin... Me kuvailemme mielessämme, että lennämme, että meille on kasvanut siivet.
Kuohuvain aaltojen tanssihin pois! Lehtojen riemuissa, voi, ken jo ois! Huoneessa ihminen rauhattomasti Kuultelee siivet kuin ilmoa lyö; Lennämme taivahan luo vapahasti, Sieltäpä sanoman saatamme myö. Metsälaulu. Käyn metsässä mä tyynesti, En huoli rosvoista; On lempi vaan mun aarteeni Sit' ei he kajoa. Ken käy, ken ryskää pensaass'? oi! On rosvo! uhkaavi! Mun kultain tule juosten voi!
Olette jo ottaneet hyvin monta hattua ja lakkia päästänne kauneuden voiman vaikutuksesta, luulen ma!" "Me lennämme kaikki tulta kohti, Juhl!" vastasi hän miettiväisesti "vaan ... tällä kertaa luulen minä perämies Lindin syttyneen todenteolla." Rejer käveli edestakaisin. Eiköhän ensimmäinen perämies kohta mene kannen alle?... Eiköhän hänen mielensä tehne jo levolle näin myöhään yöllä?
Erään asian sentään sanon sinulle: moni teistä vielä kaatuu selälleen, ennenkuin pääsette näiden rappeutuneiden muurien yli." "Kenties", irvisteli Jochem, "me lennämme lintujen tavoin niiden yli. "Viimeisen kerran sanon sinulle, Mirjam: luovu vanhuksesta, luovu tuosta kirotusta kristitystä. Nämä vallit sen sanon sinulle hautaavat heidät raunioihinsa.
Ja hankihin jos vaivunkin, niin kuolen ma miehenä kuitenkin. Näet meihin pannut on muutamiin Isä-Jumala semmoisen vaivan, me ett'emme tyydy tomuhun, vaan tahdomme ilmaa taivaan, ja lennämme vaan ja laulamme vaan ja laulajoiks meitä sanotaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät