Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025


Uteliaisuudella hän tosin silmäilee sivistyksen tarvekaluja, ja hämmästyksellä hän kuultelee matkustavan turkisten-ostajan ja kauppiaan kertomuksia idän kalpeiden miesten elämästä; mutta hän ei voi käsittää meidän olojemme ihmeitä, ja "valehdella kuin valkoinen mies" on indiaanilainen sananparsi.

Kirkuna nyt peloittava kaikuu Karkelevain peikkoin joukosta, Neito horjuu heidän keskellänsä, Toki ylhääl viipyy katsantons. Mutta myrsky äkist vaikeneevi, Vaikeneevi ukon jyrinä, Metsä kuultelee ja pilvet seisoo. Mitä luonnossa nyt varrotaan? Katso mikä kirkkaus ja loiste, Koska pimee taivas aukenee, Katso kuinka peikot kiljunalla Kiirehtivät taasen luolihins.

Luonnonrakastaja, silloin kun maa kaikki on katettu valkoisella hikiliinalla ja pakkanen on sulkenut virratkin kahleisinsa, kallistaa korvansa likemmäksi jääkohvaa ja kuultelee ilolla sen alta kuuluvaa hiljaista kohinaa; sillä hän tietää siitä, että luonto kuitenkaan ei ole kuollut, vaan, kovan ajan loputtua, on jälleen virkoava uuteen eloon.

Veisaavi nuori, veisaavi vanha, Kuultelee hartaast laps; Sionin juhlasta veisunsa kaikuu, Ihmeestä suurimmast, Sankarista seimessä Bethlehemin kaupungis, Ja silmissä kyynele loistaa Kuultelevalla lapsel. Heikenee vihdoin valkean loiste, Virsi myös vaikenee,

Sándor orpanamme ei nähnyt eikä kuullut mitään, ja jos jonkun joka tarkasti kuultelee jotakin, käypi itsestään sanominen: "minä olen paljas korva", saattoi Sándor orpanammekin tällä hetkellä sanoa, että hän oli paljas hevonen.

Ensi-aikoina tuli hän ikään kuin mustasukkaiseksi, jos vaan satuin mainitsemaan jonkun teistä rakkaista tuolla kotona. Sentähden jätin teidät tietysti mainitsematta. Mutta tohtori Rank'in kanssa puhelen usein semmoisista asioista, sillä hän, näetsä, mielellään niitä kuultelee. Rouva Linde. Kuuleppas, Nora; sinä olet monin suhtein vielä aivan lapsi.

Ja koska soivat tornin kellot, teroittaa hän aina tarkasti korvansa, kuullellen kaikua kivestä; mutta yhä murheellinen on helinä. Kerran toki on kivestä kuuluva ihmeellisen lempeä ja iloinen ääni, ja silloin on tullut miehen sovinnon ja pelastuksen hetki, mutta lähellä on myös kaiken maailman hetki. Ja sentähden kuultelee aina kansa erinomaisella levottomuudella kaikua kivessä, koska kellot soi.

Me istumme rukkimme, kankaamme taikka neulomuksemme ääressä, himmeitä ajatuksia ja tunteita seuraavat toisiansa mielessämme, ja sydänparka kuultelee ja taasen kuultelee, mutta ei se milloinkaan saa kuulla sanoja jotka selvittäisivät sen arvoitukset, sillä ei mies milloinkaan luule meidän ylevämmästä huolivan, sentähden ettemme milloinkaan uskalla paljastaa mitä sisällämme on.

Koska Taavetti väsynyt ja suuttunut taas tuli tupaan, kohtasi häntä Lauri, kantaen Juosepin uusia saappaita. Taavetti kertoi kohta hänelle kahdakesken, etsineensä Juoseppia ja olevansa melkein levoton, että jotakin pahaa olisi taitanut pojalle tapahtua. "Oletteko käyneet ukko Raskisella, poika kuultelee mielellänsä ukon soittavan torvea?" "En", kuului vastaus.

Spaniassa minä satuin yhteen Anton Strieglerin kanssa. Me olimme eräässä suuressa kylässä, kolme saksan penikulmaa Valenciasta. Oli kaunis suvinen sydänpäivä. Me istuimme posadan edustalla siksi ravintolaa kutsutaan Spaniassa ja juttelimme yhtä ja toista. Silloin kulkee eräs kaunis nuorukainen ohitse, kuultelee meidän puhettamme ja huimii ympärilleen kuin olisi hän riivattu.

Päivän Sana

gabrieli

Muut Etsivät