Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
Syytä epäilykseen Olenko koskaan antanut? Et suinkaan! Mut sydän syit' ei punnitse niin tarkoin. En tiedä, mutta sano, Sigrid voitko Sä rakastaa? Niin hartaast' en kuin sinä. Suloisiin silmiis suo mun katsoa. Sä minuun katso. Sano, tänne jäämään Jos vaatisin sua, kuolemaan mun kanssain, Noist' ilo juur' ei loistais eikö totta?
Tät' auttaaksemme, hartaast' anomme, Ett' armollinen prinssi, vaivaksenne Kuninkaan toimen maassa ottaisitte, Ei protektorina, ei sijaisena, Ei vieraan omaisuuden hoitajana, Vaan veren, synnyn, suvun oikeudella Omaksenne ja ikiperinnöksi. Siks tässä, porvaristoon liittyneenä, Joss' alamaisin rakkaus on teihin, Ja heidän kiihkeästä vaateestaan Teen teille tämän oikeutetun pyynnön.
Hän mua ei nähnyt; polvilleen hän lankes, Ah, tähän, äitivainaans' haudan ääreen, Kohotti pyöreät käs'vartensa ja Kätensä kauniit, hartaast' anoen: "O, Herra, rakkauten' sammuta! Tue, äiti, tyttäresi puhtautta." Nyt unhotin mä pyhän Olavin Ja pyhät kaikki, itse taivaan, sillä Mun Valpurissan' taivas ilmestyi. En lemmestäni lausunut viel' ollut.
Lähellä kenttää taistelun, tuon kestävän ja hurjan; tiepuolessa sä töllin näit puol'aution ja kurjan. Tuvanpa portaall' ääneti siin' istuu neitonen, palausmatkaa hiljaista urosten katsellen. Hän katsoo niinkuin etsivä; mik' ompi huolenani? Kirkkaampi illan ruskoa on hohto poskillansa. Hän katsoo hartaast', ääneti; jos kuuntelisi hän niin kuin hän katsoo, kuulis hän sydämens' sykkivän.
HAMLET. Ollako vai ei olla, siinä pulma: Jalompaa onko hengen kärsiä Kaikk' inhan onnen iskut sekä nuolet Vai käydä miekkaan tuskain merta vastaan, Lopettain kaikki? Kuolla, nukkua, Ei muuta; luulla, uness' että päättyy Tuhannet kiusat nuo ja sieluntuskat, Nuo lihan perinnöt, se loppu hartaast' Ois halattava. Kuolla, nukkua: Nukkua! kenties uneksia? siinä Se vastus.
Veisaavi nuori, veisaavi vanha, Kuultelee hartaast laps; Sionin juhlasta veisunsa kaikuu, Ihmeestä suurimmast, Sankarista seimessä Bethlehemin kaupungis, Ja silmissä kyynele loistaa Kuultelevalla lapsel. Heikenee vihdoin valkean loiste, Virsi myös vaikenee,
Kun äiti A:ta ensimäistä Opetti mua ääntämään, Mä satuin pääni kääntämään, Silmäilin kissaa leikkiväistä, Mieleeni jäi vaan nuhde tää: "Laps-rukka, sull' on kova pää!" Sen jälkeen koulumestar-ukko Mua opetti kuin kelpo mies! Löi päähän, jotta tuns ja ties Pään laadun! Sitten hivus-tukko Kourassa hartaast' äännähtää: "Voi lurjus, sull' on kova pää!"
Päivän Sana
Muut Etsivät