United States or Oman ? Vote for the TOP Country of the Week !
KUNINGATAR. Hyi! Taipukaa! Mitä tiedät? PISANIO. Herraani vastaan miekan veti prinssi, Poikanne. KUNINGATAR. Eihän vaaraa? PISANIO. Vähän oli; Mut herrani ei taistellut, vaan leikki, Vähääkään kiihtymättä. Pari herraa Erotti heidät. KUNINGATAR. Hyvä. IMOGEN. Poikanne On isän ystävä ja puoltaa häntä. Maanpakolaista hätyyttää! Mik' uljuus!
Koht' otellaan, nyt iloll' eletään. Juhlallinen valaistus. Kahdestoista kohtaus. Mik' on nyt Daniel herran? Sinäkö! Vai huomaa joku minunkin, ja se Se vanginvartija on holveista, Tuolt' elävältä haudattujen maasta. Sopiva mies! Sä mitä tahdot? Tulin Vaan ilmoittamaan että vangeista Tän' yönä kuoli viimeinen. Ha, ha! Sep' oli onneksi tuon kurjan miehen.
Tule, Herra, iki-aarteet Ihanat tuo tullessas! Majamme tee temppelikses, alttarikses, armias! Silloin emme mitään kaipaa, Silloin meill' oi, kaikki on, Mik' on korkeint', ihaninta Alla ilman, auringon! Tule, oi, siis iki-aarteet Ihanat tuo tullessas! Majamme tee temppelikses, Alttarikses, armias! Mä soutelin lasna kehdossa, Ja äitini lauleli silloin.
Entä hänen kuvauksensa rovastista sitten, joka ryöstättää Puutteen Matilta saatavansa ja lukee tämän kuoltua saarnastuolista hänelle seuraavan erinomaisen esirukouksen: »Mik' on riista, tavara? Lika, multa katoova. Rikas pian köyhtyy kyll', murhe myöt' on molemmill'.»
Yht' älä nimeä sä lausu vaan, Se muistost' ikipäiviks haihtukohon; Hän valmis kaikkea on kuulemaan, Mut Viaporia jos mainitaan, On rauha poissa, myrsky valloillahan. Mik' ennen lumos hänen sydäntään, Maa, kansa, kansan kunto, voima, väki, Mik' intoon nosti hänen henkeään, Tuon vuoren hautaan kaikki häpeään Ja pilkkaan, sortoon poljetuks hän näki.
Kauniist' olet tehnyt, Kun murhans' ihmiset sun päähäs ajaa! GRATIANO. Mik' ompi? EMILIA. Kumoa tuon konnan puhe, Jos olet mies. Sun syyttäneen hän väittää Irstaaksi vaimoaan. Sit' et sa tehnyt, Sen tiedän: sin' et ole moinen konna. Oi, puhu! Sydämeni pakahtuu. JAGO. Ma sanoin minkä luulin, enkä muuta, Kuin minkä todeksi hän itse uskoi.
ISEBEL. Ma pelkäsin, jos vapaa lapsi Baalin Voi menestyä maassa, jossa vallan On saanut Jahven kolkko palvelus. Sa lohduttelit. Viinitarhassasi Sa oivalailla menestyvän kerroit Vierellä surullisen sypressin Iloisen öljypuun, ja sellaisena Mun oppiani suojelevas lausuit. AHAB. Niin tehnyt olen. ISEBEL. Niin, jos viime työs Ois tekemättä. Mik' on palkkas ollut?
Ei, heidän sanoihinsa ei ole luottamista: he sanoivat minun voivan kaikkea. Se on valhe: en voi mitään kuumeelleni. GLOSTER. Tuon äänen laadun hyvin muistan. Onko Se kuningas? LEAR. Kuningas päästä jalkaan: Kun katson, kas, niin vapisevat orjat! Tuo mies mult' armon saa. Mik' oli tekos? Aviorikos? Sin' et kuolla saa! Aviorikoksesta kuolla? Ei!
Likistää Mun anna sua vanhaan rintahani! WILHELM. Tunteeni hyvät, hellät on, kuin sinun, Mut kyyneleit' ei luonto mulle suonut. ERLAND. Mik' on sun nimes, Leonoran poika? WILHELM. On Wilhelm, teidän kielellä Vildhjalmur. ERLAND. Ja mikä enkel' johti sinut luoksen'? WILHELM. Oi, herra, hyvä enkeli, ma luulen.
Se vaientanut oisi ukkosenkin; ja tietä äänen, suuntaan vastakkaiseen, nyt katseeni sen alkukohtaa etsi. Ei jälkeen tappion sen tuiman, jossa työ pyhä hukkui Kaarlo Suuren, Roland niin hirveästi torveen toitottanut. Ma sinne pääni käänsin, näytti niinkuin ois sieltä häämöittäneet tornit ylväät. »Mik' on tuo kaupunki?» ma kysyin silloin.