Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. toukokuuta 2025
Vahinkoon vikkelöinä hiiskeen kuulevat, Ja tottelee sua herjat, viekastellen, Suloisina kuin taivaan palveljat, Ne kuiskii enkelkielin valehdellen. Mutt' ilma jähtyy, ilta harmenee, ja usma laskee. Ehkä lähdemme? Ehtoolla vasta suojaas armastat. Vaan miks' noin seisot, tuonne tuijotat? Mik' innostaa niin voi sua iltamolla? FAUST. Kas koiraa mustaa, kuin se kiertää vainiolla!
Mun kuulla häntä tulee, mut ei nyt. Ehk' en käy enää koskaan kotiin, Jago. OTHELLO. Oo, Oo, Oo! EMILIA. Makaa siinä vaan ja mylvi; Puhtaimman kukan taitoit, mik' on koskaan Teränsä auaissut. Hän oli rietas! Kah, setä, tuskin teidät tunsin. Tuossa On sisarenne tytär nyt, jolt' äsken Tää käsi hengen tukautti. Ma tiedän, Ett' työni julmalt', ilkeältä näyttää.
DESDEMONA. Mik' on? OTHELLO. Kaikk', armas, hyvin taas on. Tule maata! Montano, haavanne ma itse sidon. Kotihin hänet viekää. Tule, Desdemona; näin on sotilaan: Meluhun herää parhaast' unestaan. JAGO. Mitä, luutnantti, saitteko haavan? CASSIO. Sain ja parantumattoman. JAGO. Varjelkoon Jumala! CASSIO. Nimeni, nimeni, nimeni! Oi, nimeni olen menettänyt!
JAGO. Kunnonko? OTHELLO. Kunnonko! Niin, kunnon mies. JAGO. En minä muuta tiedä. OTHELLO. Mitä luulet? JAGO. Mitäkö luulen? OTHELLO. Mitäkö luulen! Haa! Hän, jumal'aut', on kaikuni! Kuin häll' ois Mielessä hirmu, joka nähtäväksi On liian julma. Jotakin sa tahdot; Sa sanoit äsken: "tuo ei mieleen mulle", Kun Cassio läksi. Mik' ei mieleen sulle?
Jo päivä painui, hämy illan lankes, vapautti vaivoistansa luodut kaikki, maan päällä jotka asuvat ja ovat. Ma yksin valmistauduin kestämähän niin sotaa tien kuin säälin; nyt on muisti mik' erhettyne ei, sen kuvaileva. Mua Musat auttakaa ja ylväs henki! Oi, Muisti, joka kirjoitat, min näin ma, on aika aateluutes ilmoittua!
Ja nyt, Laertes, mitä uutta sulla? Sull' ompi pyyntö; se mik' on, Laertes? Ei tehdä Tanskan kuninkaalle hukkaan
Nytkään en uskalla lähteä ulos huoneestani, kun on niin kovin pilvinen ilma, ja pahojen enkelein henkiä luultavasti on hyvin paljo vehkeilemässä alemmalla pilvitaivaalla. MIK
2 KANSALAINEN. Menenius Agrippa, se kunnon mies, joka aina on kansaa rakastanut. 1 KANSALAINEN. Hän se on jotenkin kelpo mies; kunhan vaan kaikki muut olisivat samanlaisia. MENENIUS. Mik' ompi, kansalaiset? Minne matka. Kädessä seipäät, kanget? Mikä nyt on?
KUNINGAS. Kysellä hänen anna tarpeeksensa. LAERTES. Kuin kuoli hän? En pilkkaa nyt mä karsi. Valani hiiteen! Mustaan hornaan herruus! Syvyyden kuiluun autuudet ja armot! Ma kadotusta uhmaan; nyt en kysy Tät' enkä tulevata maailmaa; Niin, tulkoon mitä tulee, kun vaan kostaa Isäni täysin määrin saan! KUNINGAS. Mik' estää?
Vaan synkkänä loistossansa On kuusi hän ihmehtii Tää riemu mik' on, ja kansa Mik' onnessa ylvehtii: Hän tunsi sen kansan onnen, Jok' asui armahan maan Ahovieret ja korpien kohdut: Siell' eli hän aikoinaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät