Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
Puhu tuohon torvehesi, kumahuta kuuluhusi: puhu kummut kukkahaksi, kangasvieret kaunihiksi, ahovieret armahaksi, lehtovieret leppeäksi, suovieret sulaksi meeksi, hetevieret vierteheksi! "Siitä syötä karjoani, raavahiani ravitse, syöttele metisin syömin, juottele metisin juomin!
Kuu se kullalle kumotti, Hopealle päivä hohti; Puut kaikki punalle paistoi, Salot siintivät sinelle; Metsä meelle haiskahteli, Ahovieret viertehelle, Meiän kahen kauneutta, Kahen sorsan suoseutta, Aholinnun armautta, Makeutta marjalinnun. Kant. K
Metsä haiskosi me'elle, Simalle salo sininen, Suovieret sulalle voille, Ahovieret viertehelle! Soita metsä kanteletta, Kukuta salo käkeä, Jotta kulta kuuntelisi, Hopia tilin tekisi, Alla kuusen kukkalatvan, Alla kaunoisen katajan!
Kun mä laululle las'eme, Virrentyölle työnteleme, Laulan rauniot rahoiksi, Kivet pienet penningiksi, Suuret vuoret voipytyiksi, Kalliot kananmuniksi. Kun ma laululle las'eme Virrentyölle työnteleme, Lehot laulan leipämaiksi, Ahovieret vehnämaiksi, Mäet mämmikakkoroiksi, Pienet vaarat piirasiksi.
Vaan synkkänä loistossansa On kuusi hän ihmehtii Tää riemu mik' on, ja kansa Mik' onnessa ylvehtii: Hän tunsi sen kansan onnen, Jok' asui armahan maan Ahovieret ja korpien kohdut: Siell' eli hän aikoinaan.
Ahot täynnä armotuutta. Sanottihin tääll' olevan, Neittä tänne naitaissa, Kuusi kuusista tupoa, Kaksin kerroin kammaria, Ahovieret aittamaina, Kujavieret kukkamaina, Ojavieret ohramaina, Kangasvieret kauramaina; Purnu puitua eloa, Toinen purnu puimatonta; Sata saatuja rahoja, Sata toinen saamatonta.
Sanottihin siell' olevan, neittä sinne naitaessa, kuusi kuusista tupoa, kaksin kerroin kammaria, ahovieret aittamaina, kujavieret kukkamaina, ojavieret ohramaina, kangasvieret kauramaina, purnut puitua eloa, toiset purnut puitavia, sata saatuja rahoja, sata toinen saatavia.
Menen metsähän mäelle, Puhelen Jumalan puille, Haastan haavan lehtyisille, Pakajan pajun vesoille; Ne ei kerro kellenkänä, Kuihkaele kullenkana. Si sula syän suruinen. Suot sulavi, maat valuvi, Ahovieret aukiavi, Kaikki kankahat sulavi, Lätäkötki lämpiävi; Ei sula syän suruinen, Ei valu vajainen rinta.
Pohjolan hyisen hallan sydänmailla Asuvi kansa köyhä, uuttera. On luonnon herkkuhedelmiä vailla Sen maa, ja sää on kolkko, ankara; Mutt' itse talven jäisen lumen alla Piilevi oraspelto vehreä, Ja karhu konnussansa nukkumalla Odottaa valoisata kevättä. Tää kansa kaatoi kasket, kynti pellot, Viljeli ahovieret viljavat; Salojen sydämissä karjankellot Paimenten laulun kera kaikuvat.
Päivän Sana
Muut Etsivät