Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Talven he nukkuvat, kesällä tuskin tiedät, milloin he nukkuvat. Nyt oli sitäpaitsi kuningas vieraana Vaasassa; kukapa silloin tahtoi nukkumalla hukata aikaansa? Paljon ihmisiä oli liikkeellä; mutta niin hiljaa he liikkuivat kuin olisivat kaikki olleet sukkasillaan.
Kaksi vuotta oli mennyt kuin nukkumalla, ei mitään muuta ollut tapahtunut, kuin että rovastin juttu oli palannut hovioikeudesta, ja Mikko oli uudella valituksella lähettänyt sen senaattiin, ja että rovasti oli saatavilleen asettanut määrät, vaikkakin oman harkintansa mukaan. Mutta jos joulupaistilihaa oli neljää kiloa enemmän, annettiin tähteet takaisin.
Pohjolan hyisen hallan sydänmailla Asuvi kansa köyhä, uuttera. On luonnon herkkuhedelmiä vailla Sen maa, ja sää on kolkko, ankara; Mutt' itse talven jäisen lumen alla Piilevi oraspelto vehreä, Ja karhu konnussansa nukkumalla Odottaa valoisata kevättä. Tää kansa kaatoi kasket, kynti pellot, Viljeli ahovieret viljavat; Salojen sydämissä karjankellot Paimenten laulun kera kaikuvat.
Ja niin oli tullut kesä sen seinien sisäpuolellekin. Sulamistaan oli sulanut mielien kankeus, ja viimein ei sitä ollut ollenkaan. Hellittämättä oli päivä paistanut ikkunoista sisään, vuoroin kustakin. Pitkiltä olivat ruvenneet tuntumaan talviset päivät, varsinkin pyhäiset päivät. Niitä oli Matti koettanut nukkumalla loppuun kuluttaa ja Liisa sanaa katsellen.
Tuo lause: "d'Artagnan herätti Planchet'in" elköön viekö lukijaa siihen luuloon, että nyt olisi ollut yö tai ett'ei päivä vielä olisi tullut. Ei, kello oli neljä iltapäivällä. Planchet oli pari tuntia ennen käynyt pyytämässä päivällistä herraltaan, joka oli siihen vastannut sananparrella: "joka nukkuu, hän syö." Ja Planchet söi nukkumalla.
Ei kuulunut enää tuulen puhinaa eikä sateen räiskettä ulkona. Kuului vain, kuinka pikku Maria nukkui; vieressä uinuva nuori impi tuntui hänestä haaveelta, joka oli maailmasta vapautunut. Hän tiesi, että tämä oli onnea että onni oli hänellä nyt, käyköön sen kuinka tahansa heidän molempien herättyä. Hän ei tahtonut menettää siitä sekuntiakaan nukkumalla. Ja hän vaipui perin uupuneena uneen.
CHARMIANA. Rouva? CLEOPATRA. Ho, hoo! Anna mulle Mandragoraa! CHARMIANA. Mut miksi? CLEOPATRA. Nukkumalla Tät' ajan suurta juopaa täyttääkseni, Kun poissa on Antonius. CHARMIANA. Aattelette Liiaksi häntä. CLEOPATRA. Kavaltaja! CHARMIANA. Enkä! Erehdytte. CLEOPATRA. Mardianus, eunukki! MARDIANUS. Mit', armollinen rouva, halaatte? CLEOPATRA. En suinkaan lauluasi; kuohilaasta En mitään halaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät