United States or Finland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tyynenä lepäsi tuo ääretön pinta, hengetön hiljaisuus vallitsi. Mutta äkkiä havahtui kuusikossa uinuva Tuuletar, susahutti siipiään ja liiteli hiljaisesti meren aukealle ulapalle. Vieno röyhellys tummensi veden pintaa: muurahaiset kauhistuivat. "Takaisin!" komensi hätääntynyt kuningas, vaan myöhään.
Jokaisessa uinuva ihmisen suuruus, aateluus ja ihanuus puhkeaa. Ihmisen todellisen minän, persoonallisen elämän valtimo sykkii. Entiseen rytmittömään sekasortoon ja hämäryyteen on ilmestynyt todellisen elämän rytmi. Mistä? Ihmisolemuksen ja kaiken takana olevan jumalallisen elävästä kosketuksesta.
Siinä oli pieni uinuva enkeli, joka oli palannut ijäiseen kotiinsa. Herra antoi, Herra otti, siunattu olkoon Herran nimi sanoi isä juhlallisesti, ja yksitellen he menivät sitte sanomaan hyvästi pienokaiselle.
Tuntui ikäänkuin olisin ylhäällä pilvissä uiskennellut. Tuolla syvyydessä, vuoren juurella sumupilveen verhottuna, oli Kolin ihana laakso, jonka halki päivällä olimme kulkeneet. Talot, niityt ja pellot olivat öiset usvat peittäneet, siellä täällä päilyi uinuva lampi laakson pimeällä pohjalla. Kaikki oli rauhallisuuteen vaipuneena.
Ne laulaa ilmi ilojaan, kun kevät vihdoin koitti ja keväthellä heltehyt kun takatalven voitti, nuo sirkku-raukat riemuitsee, ne laulaa toivehilta: kai Luoja heidät huolestaa ja suojaa huuhkajilta. Ja luonto, äsken uinuva kuin impi unelmissaan, se puhtoisena havahtuu nyt neitsytaatoksistaan, ja kastehelmet heinikon ne välkkyy päivää vasten kuin kirkkaat riemun kyyneleet vain silmiss' autuasten.
Ei kuulunut enää tuulen puhinaa eikä sateen räiskettä ulkona. Kuului vain, kuinka pikku Maria nukkui; vieressä uinuva nuori impi tuntui hänestä haaveelta, joka oli maailmasta vapautunut. Hän tiesi, että tämä oli onnea että onni oli hänellä nyt, käyköön sen kuinka tahansa heidän molempien herättyä. Hän ei tahtonut menettää siitä sekuntiakaan nukkumalla. Ja hän vaipui perin uupuneena uneen.
Hän kirjotti tämän pikku runon: PIKKU MARIA. Meri uupunut ulkona henkäilee, sydän sykkii muu kaikk' yöhön hukkuu; suo sieluhun voimaa uudelleen ikimaailmasta, kun tää elo nukkuu! Kotiniittyjen tuoksua tuntea saan, kun vanhat muistot mieleni täyttää. Miss' on koditonnakin rauhaisaa, laps' uinuen vieraan luona sen näyttää. Niin hiljaa, tyynenä vuoteellain on niittyjen hengess' uinuva nainen.
Sen kanuunat ovat nyt kääntyneinä merelle päin sellaista vihollista vastaan, joka ei koskaan tule, ja sekä Kerttu että kaikki muut tämän ison kaupungin asukkaat ovat aivan unohtaneet, että tuon pienen salmen takana on sellainen uinuva voima, joka puolessa tunnissa voisi koko kaupungin hävittää soraläjäksi niin ettei yhtäkään tiilikiveä jäisi toisensa päälle.
Ne laulaa ilmi ilojaan, kun kevät vihdoin koitti Ja keväthellä heltehyt kun takatalven voitti, Nuo sirkku raukat riemuitsee, ne laulaa toivehilta: Kai Luoja heidät huolestaa ja suojaa huuhkajilta. Ja luonto, äsken uinuva kuin impi unelmissaan, Se puhtoisena havahtuu nyt neitsyt-aatoksistaan, Ja kastehelmet heinikon ne välkkyy päivää vasten Kuin kirkkaat riemun kyyneleet vain silmiss' autuasten.
Sano, milloin ne haihtuu ne haamut, jotka takana käyskelevät? Elä pelkää! En minä itke. En itkenyt vuosihin. Mut vuosia unt' olen nähnyt ja uskonut unihin. Ja uni jos yksi se petti, niin uskoin ma uutehen; mut unista kauneista kaunein olit tyttö ja viimeinen. Minä luulin sun siksi aamuksi, jona helposti herätä voisin, minä uskoin sun siksi illaksi, jona iloisna uinuva oisin.