United States or Yemen ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jokaisessa uinuva ihmisen suuruus, aateluus ja ihanuus puhkeaa. Ihmisen todellisen minän, persoonallisen elämän valtimo sykkii. Entiseen rytmittömään sekasortoon ja hämäryyteen on ilmestynyt todellisen elämän rytmi. Mistä? Ihmisolemuksen ja kaiken takana olevan jumalallisen elävästä kosketuksesta.
»Hän sanoi minua narriksi», hän virkkoi nähdessään höyryn nousevan porisevasta padasta. »Kun leuat kangistuvat, hampaat hajoovat, valtimo heikkenee, silloin on säälittävää olla hullu, mutta kun», hän jatkoi hurjasti ja rumasti irvistäen, »kun nuori ja kaunis ja väkevä äkkiä käy tylsäksi niin se on hirveää! Kiehu, hehku, porise, yrttikeitos läkähdy, konna minä kiroon hänet, ja hän on kirottu!»
Mutta, ehk'ei täällä tarvitsekkaan valvoa useampaa yötä". Yö kului mitään erinomaista muutosta haavoitetun tilassa tapahtumatta, mutta aamupuoleen alkoi ensin heikko, sitten, mitä pitemmälle aika kului, heleämpi puna purppuroida hänen poskiansa ja valtimo tykytti levottomasti. "Tämä on terveyden väri", sanoi Jakobsson.
Häntä ei tarvinnut pakottaa, vaikka saattoi panna merkille, miten kalpean, hennon pojan kaulassa valtimo tykytti, kun hänen tuli esittää se pieni pätkä, jonka hän itse oli säveltänyt, tai soittaa jotakin oppimaansa. Ja pikku tyttö! yksitoistavuotias vaaleatukkainen Elisabet juoksenteli edestakaisin Krabben portaissa.
Toinen on iso valtimo eli aorta, joka lähtien sydämestä levittää haaransa ympäri koko ruumista. Toivon myös, että huolellisesti tarkastetaan niitä yhtätoista pientä iholämsää, jotka yhtämonen pienen oven tavoin avaavat ja sulkevat molemmissa sydänkammioissa olevat neljä aukkoa.
Punat nousevat taas sinun poskilles, Lyö valtimo virkumpaan, Ja nuorelta kyllä sä näytät taas Mut yöllisen hetken vaan! Paris 1/4 1890. Ja äärehen pöydän hän istahtaa Ja kirjahan uuteen tarttuu Nimilehteä ensiksi katsahtaa: Kovin kirjailijoita jo karttuu! Ken vain saa lausehet jäljekkään, Kirjailija on muka mielestään.
Hänen päänsä painui poikansa rintaa vasten hänen kätensä herpoutuivat. Olintus tarttui hänen käteensä valtimo ei enää lyönyt! Vanhuksen viimeiset sanat olivat totta. Kuolema oli ollut ystävällisempi! Sillävälin Glaukus ja Nydia kulkivat kiireisesti hengenvaarallisilla kaduilla. Atenalainen oli kuullut pelastajaltaan, että Ione oli Arbakeen talossa.
Tämä useita tuhansia jalkoja pitkä ja sataa jalkaa leveä katu kulki ikäänkuin eloa ja voimaa pulppuava valtimo suoraan läpi kaupungin. Neljä riviä upeita korinttilaisia pylväitä jakoi kadun kolmeen käytävään: keskimmäinen oli jalkamiehille, sivuilla olevat ratsastajille tahi ajajille, toinen länteen toinen itään päin aikoville. Tämä katu tarjosi koko päivän mitä kirjavimman näytelmän.
Hän ei ole niistä asioista väliäpitämätön, mitkä panevat maailman liikkeelle: eipä suinkaan, hänen sydämensä tuntee kaiken, mikä ihmiselämän täyttää ilolla ja surkeudella. Maailman valtimo ei missään muussa paikassa syki niin kovaan kuin hänessä.
Sinä tiedät, muutamia askeleita täältä. Sano että rouva on hyvin sairas. Joudu, joudu! Kuollut! Ei epäilemistäkään. Elise, Elise raukkani! Valtimo ja sydän ovat pysähtyneet kokonaan. Kauheaa! Miten tämä kaikki on tapahtunut? Oliko hän valveilla vielä, kun sinä kotiin tulit? Kyllä, hän oli odottanut minua. Hän näytti hermostuneelta ja hyvin kiihtyneeltä, mutta ei antanut noutaa lääkäriä.