Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. toukokuuta 2025
Punat nousevat taas sinun poskilles, Lyö valtimo virkumpaan, Ja nuorelta kyllä sä näytät taas Mut yöllisen hetken vaan! Paris 1/4 1890. Ja äärehen pöydän hän istahtaa Ja kirjahan uuteen tarttuu Nimilehteä ensiksi katsahtaa: Kovin kirjailijoita jo karttuu! Ken vain saa lausehet jäljekkään, Kirjailija on muka mielestään.
Hän täytti miehen tehtävän, hän näytti meille selvähän, kuin elää kunnon mies. Hän muille aina rauhan soi ja leipätiensä varman loi tee niin, oot kunnon mies!" Ja ääreen pöydän hän istahtaa ja kirjahan uuteen tarttuu nimilehteä ensiksi katsahtaa: kovin kirjailijoita jo karttuu! Ken vain saa lausehet jäljekkään, kirjailija on muka mielestään.
Niill' äly rinnass' on, puhe ääntyvä, mieli ja voima, neuvomat myös jumalattarien jalot askaretaidot. Toimessaan sivull' auttoi nuo, mut valtias vaappuin asteli vieraan luo, kuss' istuin välkkyvä vartoi, näin, kädest' ottaen häntä, jo virkkoi, lausehet laati: "Tänne mi saapumahan sinut sai, Thetis soljuvavaippa, 424 vieraist' armahin, arvokkain? Käyt meill' ylen harvoin!
Noita kun taiten puuhasi noin ikitaituri tarkka, sinnepä saapua myös Thetis ehti jo kuuleajalka. Juur' ulos uksestaan Kharis astui hohtavahuntu, tuon sepon taiteliaan, käsitarkan puoliso sorja, saapujan keksi ja noin, kädest' ottaen, lausehet laati: "Tänne mi saapumahan sinut sai, Thetis soljuvavaippa, vieraist' armahin, arvokkain? Käyt meill' ylen harvoin!
Kuunnellen ja katsellen häntä muistin nämät vanhan Homeron tunnetut jakeet: "Vaan kun mahtava ääni Odysseyn rinnasta raikkui, Lausehet lensivät kuin lumihöhtyvät talvella tuiskii, Ei hänen vertaistaan lie ollut maan asujissa; Emmepä muotoa vaan ihastelleet sankarin silloin." "Kuinka hänen sitten kävi?" kysyi Cineas, joka oli tarkasti kuunnellut. "No, minä laskin hänen vapaaksi.
Vaan puhuessaan, saattaissaan sanomansa jo julki, reimana laskettain Menelaos lausehet laati, paljoa ei, mut paikalleen, sill' ei sanarunsas, nuoremmuuttaan myös ei harhaanhaastaja ollut.
Ko'ossa oven suussa seisoivat Pelvossa, toivoss' siellä vihaisemmat Ja alhaisemmat upseerit; ja heitä Nyt ylpeästi jalo ruhtinas Lähestyi, seisahtui ja hetken heitä Sanaakaan virkkamatta katsahteli Ja viimein lausui tuimat lausehet: "Te herrat evestit, te neljännestä Ja viidennestä, seitsemännestä Rykmentistä, te muutkin upseerit, Ja Platow, te, Markow, te, kai te kaikki Olette menettäneet miekkanne Nyt tänään.
Tuuli toi sata sanoa, Tuhat ilma tuuvitteli, Virret aaltoina ajeli, Lausehet vetenä vieri. Muuta erityistä laulukoulua Suomalaisilla ei kyllä ollutkaan. Sillä vaikka laulukouluistaki Suomen runoissa ja lauluissa toisinaan muistellaan, niin niillä arvattavasti ei ymmärretä muuta, kun mikä vieläki maassa on tavallinen, että toinen opettaa toiselle laulun ulkomuistilta laulettavaksi.
Sun lapses, laulaja, on kummanlaiset: Jo synnyttyään täysikasvuiset, Ja lausehet on suussa sointuvaiset, On usein purevaiset hampahaiset, Vaan joskus huulet leikinlaskuiset. Vakaasti toisinaan kuin hongan humu Nuo lapset haastavat, ja otsallaan Heill' useast' on surun synkkä sumu; Vaan suru tuo on maasta noussut tomu, Mi lemmen valkealla poltetaan.
REGAN. Te, sisko, seuraatten kai meitä? GONERIL. En. REGAN. Se sopivinta lienee; pyydän, tulkaa! Haa! minä huomaan! Seuraan teitä. EDGAR. Koskaan Jos olette näin köyhää puhutellut, Niin sana kuulkaa. ALBANIAN HERTTUA. Oiti tulen. Puhu! Tuo ennen tappelua lukekaa. Jos voiton saatte, kutsukohon torvi Sen tuojaa esiin. Kurjalta ma näytän, Mut urhon hankin, joka todistaapi Tuon kirjeen lausehet.
Päivän Sana
Muut Etsivät