Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. toukokuuta 2025
Sä kaikki tiedät, tutki, voinko Sulle mä arvon antaa lahjastas vai en! Työt' orjan olkoon Herraans' imarrella, min' en voi kerjätä, en kumarrella, en palkan toivoss' enkä suosion. Iloisna tahdon etehesi tulla, vapaalla miellä, päällä nostetulla, se miehen suoraa rukousta on."
Ko'ossa oven suussa seisoivat Pelvossa, toivoss' siellä vihaisemmat Ja alhaisemmat upseerit; ja heitä Nyt ylpeästi jalo ruhtinas Lähestyi, seisahtui ja hetken heitä Sanaakaan virkkamatta katsahteli Ja viimein lausui tuimat lausehet: "Te herrat evestit, te neljännestä Ja viidennestä, seitsemännestä Rykmentistä, te muutkin upseerit, Ja Platow, te, Markow, te, kai te kaikki Olette menettäneet miekkanne Nyt tänään.
Ja kunnianaan pitää näin, Kaikk' esteet alleen nöyristäin, Kohota yhä valoon päin. Kuink' olet armas, herttainen, Vihannan saaren neitonen, Sa meren kaunis tyttö! Opeta meitä ainiaan Sun laillas valoon nousemaan Ja toivoss' yhä kasvamaan! Maamme kirja 1878-1005. Sen miehen kehnoks sanon vaan, Jok' ei voi hoitaa purjeitaan, Vaan rannall' on ja kalpenee, Kun merell' aallot pauhailee.
Sanotaan, toivoss onni on; mut menneisiin taas lempi vaipuu: se kiintyy riemuin muistohon, ja ensi tunteet viimeks haipuu. Mit ihannoimaan muisto jää, se muinoin oli toivon tuomaa; sen muisto kalliiks pyhittää, vaikk' kadonneen jo toivon huomaa. On tyhjää kaikki, harhaa vaan: tulevat pettää, kaukaa väikkyin; et menneitäs saa palaamaan, ja nykypäivääs katsot säikkyin!
Ma turhaan huudan palkkasotureita, Ja ko'ota koitan noita hajonneita; Jos pettureit' en poistaa olis tiennyt, Mun kahleiss' olis herttuan luo he vienyt. Miehuutta ystävät! Jos elänyt En toivoss' ois, niin täss' en olis nyt. Me kestäkäämme mieheen viimeiseen, Meit' onni kiusaa, kiusa kiusaa vastaan! Viel' linnamme se seisoo murtumatta, Mut kuinka kauan!
Kuin vuori vahva toivoss' aamen sanon. Tuo peitsi Norfolkin vie herttualle. AIRUT. Nyt Henrik Hereford, Lancaster ja Derby Jumalan, kuninkaan ja itsens' eessä Täss' seisovi, ja uhall', että itse On petturi ja konna, toteen näyttää, Ett' Thomas Mowbray, herttua Norfolkin, Jumalan, kuninkaan ja hänet petti, Ja vaatii häntä siitä miekkasille.
Sun puolees luon mä silmäni nyt tässä, kun silmä kuolon vain on näkemässä, sua kiittää saan täss' ilman näkijää. Sa annit mulle jälleen synnyinmaani, kun toivon meiltä synkkä yö jo vei; sa kaikki näät, mun katso pohjimpaani, mult' arvon tokko lahjas saa vai ei! Voi orja herrans' eessä maassa maata; en ryömiä, en kerjätä mä saata, en palkan toivoss' enkä suosion.
Ma lausuin: pilven takaa hymys näin Ja päivän loiston takaa tuikkehes, Viel' loistat tuolla puolen haudankin. Nyt lausui tähti: tunnetko sa mun? Ma oman rintas olen huokaus, Mi rauhan toivoss' etsi taivastaan, Ma oman henkes olen välkähdys, Mi säteillen lens synnyinmaahansa, Ma oman sielus päivänpaiste oon, Sä helläss' elät hohtehessani.
Vain korkur'ystavyyttä? rikkaan lahja, Sataisen voiton toivoss' annettu? FLAVIUS. Ei, rakas, kallis herra, jonka rintaan Epäilys asustui, mut liian myöhään. Epäillä olis tullut onnen aikaan, Nyt kaikk' on mennyt, nyt ei siitä taikaa. Mun tänne sula rakkaus toi, sen vannon, Ja harras usko jaloon sydämmeenne Ja huoli hengen elatuksestanne.
HAUSSI. En Täst'edes ihmisyyttä halveksi, En kunniaa mä etsi kerjäten. Ja lapseni, ne maansa kunniaks Edistykööt ja kansans' onneksi! Siin' uskossa ja toivoss' yhdistämme Nää kukat saman myrskyn kestäneet Ja saman kukkatarhan kasvatit. Haussi ja Sanna liittävät Salmon ja Sallan käsi käteen. Paavo hypähtää ja lyöpi käsiään ilosta ja tulee suutelemaan Haussin kättä. Esirippu lankee.
Päivän Sana
Muut Etsivät