Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Kyllä nyt sitten on korea sää! sanoi Söderlingska, kun venhe oli päässyt vauhtiinsa. Oikea kirkkosää, säesti Söderling. Siinä kääntyvät danskolandilaiset omalle reitilleen ... ne saavat luovia ne. Hyvin ne vain luovii. Kulettiin Luotsisaaren ohi. Oldermannin venhe oli laskenut ankkurinsa satamaan ja riisui juuri purjeitaan. Eikö oldermanni ollutkaan kirkossa, koska tulee tuossa ruuhella vastaan?
Juuri kuin olisi omallatunnollani luutnantin surma ollut, riensin minä Auran rantoja alaspäin. Siellä näin laivan, joka oli valmiina lähtemään; minä löysin veneen vesillä ja soudin laivalle. Ei liikkunut, ei näkynyt ketään laivan kannella, kun sinne tulin. Tynnyrien väliin kätkeysin minä kokkaan, ja kun aamulla laiva purjeitaan tuulelle antoi, ei tiennyt kukaan minusta«. «Oi Maria!
Annoin pikaisen käskyn niille miehistäni, jotka hoitivat purjeita, ja ennenkuin kummastakaan vihollisaluksesta huomattiin manööveriämme, pyyhälsi purtemme myötätuulessa ulos vaarallisesta asemastaan. Aallokko oli siksi kova, että vihollisen kanuunoista ei ollut suurtakaan pelkoa. Mutta sen sijaan muutti kaleeri esimerkkiämme seuraten purjeitaan ja lähti viilettämään perässämme suoraan ulapalle.
Kerran vain raapasi pohja kallioon ja samalla olimme jo yli vaarallisen paikan. Seuratkoon nyt kaleeri perässä jos mielensä tekee! Käännyin katsomaan ja näin, että se oli nopeasti muuttanut purjeitaan luoviakseen selänteen ympäri. Mutta me kohotimme reiman hurraa-huudon, ammuimme ruotsalaisen merkkilaukauksen ja lasketimme täydellä myötäisellä länttä kohti.
Tuskinpa tiedetään, mihin ensin täällä katsotaan, josko rannoille ja huone-ryhmiin, eli lukemattomiin laivoihin, jotka kaupungin ympärille rakentavat puisen muurin ja täällä nostavat, tuolla laskevat ankkureitaan, täällä levittävät eli tuolla käärivät purjeitaan, täällä kuormitetaan tuolla tyhjennetään laivoja.
Jokainen uusi laiva oli koko kaupungin uusi lemmikki ja merkkipäivänä, juhlapäivänä sen nimensaantia vietettiin. Siihen kiintyivät isännän toiveet ja huolet ja ikäänkuin siunaten virkkoi hän sen ensi kertaa pullistaessa purjeitaan: Mene, »Toivoni», kunnosta itsesi, muista isäntääsi ja kaupunkiasi.
Toiset olivat viheriöitä, toiset ruskeita ja pitkiä ja muutamissa kiilui pieniä vesikuplia, jotka särkyivät sormieni välissä. Niinkin kaukana lahden pohjukassa oli meriveden haju erittäin suolainen ja virkistävä. »Covenantkin» alkoi levitellä pitkin raakapuita käärittyjä purjeitaan. Ja kaikessa mitä näin, oli leima, joka saattoi minut ajattelemaan pitkiä matkoja ja vieraita maita.
Sen päätyttyä hän peitti päänsä ja virkahti reippaasti laivaväelleen: Me emme voi estää elämänmyrskyjä nousemasta. Mutta Jumalan avulla me voimme sitä ennen ehtiä valkamaan, joka on meidän hyvä uskomme ja luottamuksemme Herraamme Vapahtajaamme. Kävivät kaikki taas hoitamaan purjeitaan. Mutta syvyys jylisi ja kumahteli kuin olisi suuri ukkos-ilma raivonnut meren sydämessä.
Kedolla immet istukoot Ja kukkasia poimikoot; Merille halaa merimies, On aalloilla sen kotilies. Oi, Itämeri kaunoinen, Ja Pohjanlahti myrskyinen, Ja Suomenlahti saarines Ja purjeines ja voittoines! Jos mistä käyköön tuulen tie, Aaltonne Ahvenaan se vie; Ja miehen kehnoks sanon vaan, Jok' ei voi hoitaa purjeitaan. Maamme kirja 1878-1905. INARINJ
Se tuli saaristoon, laski ilman pienintäkään vaaraa tunnettua tietä eteenpäin salmia ja selkiä pitkin, sivuutti majakan, vähensi sitten pulloisia purjeitaan ja liukui sen jälkeen hiljennettyä vauhtia ylöspäin jo silloin mataloitunutta väylää, joka vei vanhempaan, n.s. vanhaan satamaan. Ihastuksekseen tunsi Eerikki nämä rannat, joilla hän lapsena niin usein oli uinut ja onkinut.
Päivän Sana
Muut Etsivät