United States or United States Virgin Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Toi siitä olutta tuopin, kannun kaljoa pahinta juoa lieto Lemminkäisen, appoa halun-alaisen. Itse tuon sanoiksi virkki: "Tokko lie sinussa miestä, juojoa tämän oluen, tämän kannun kaatajata?" Lemminkäinen, lieto poika, katsoi tuosta tuoppihinsa: toukka on tuopin pohjukassa, käärmehiä keskimailla; äärillä maot mateli, sisiliskot liuahteli.
Lahdelman pohjukassa, isäni sillan vieressä, oli meressä syvä uurre, jossa syyspuolella uiskenteli parvittain särkiä ja muita pieniä kaloja, ja siellä me lapset ongimme kukin liinalangallamme, jonka päähän oli nuppineulasta tehty onki kiinnitetty.
Parin tunnin kuluttua nähtiin vilkkaan joukon rientävän venerantaan, joka oli kauniin lahdelman pohjukassa, missä myöskin laivalaituri sijaitsi; ja leikillisesti jutellen asetettiin siimat ja kopat veneeseen, jonne nuoret vihdoin itsekin kiipesivät. Jollei teillä ole kala-onnea, niin poiketkaa vanhan Joosepin luo paluumatkallanne sanoi äiti hänellä varmaankin on joku hauki kalasäiliössään.
Reita kokosi tavaransa isänsä vanhasta talosta, niinkuin olivat nuoremmat veljet ennen häntä tehneet, souti järven yli ja teki sinne oman tupansa, mutta vaimonsa heimolaisille oli hän luvannut kotopaikan, kalavedet ja oravimetsät järven etäisimmässä pohjukassa, jota siitä pitäen alettiin Lapin pohjaksi kutsua. »Miksi riista on vähennyt, miksi karhut kaikkoavat ja hirvet korpimaille kiertävät?» kysyi hän käräjissä, jossa hänen veljensä ja muut miehet häntä koettivat taivuttaa lupauksestaan luopumaan. »Siksi», vastasi hän, »että Lapin mies ne luokseen lumoo.
Muutaman hetken perästä tytöt seisoivat lahden pohjukassa pienen punaisen tuvan luona, jonka edustalla vanha Jooseppi verkkojansa selitteli. Hän lupasi seuraavana aamuna tuoda kalan ja hymyili vähän ivallisesti herrasväen kala-onnelle. Miten Leena tänään voi? Kuten tavallisesti, arvaan minä tuumasi ukko. Käykäämme sisälle häntä katsomaan sanoi Meeri.
Penkillä uunin luona istui ruoti-ämmä, käsi poskella, nyökytti ruumistaan ja hartaudella seurasi hänen ajatuksensa isännän lukua. Pirtin etehisessä nukkui renki Jussi. Lattialla hän lepäsi leili päänalustana, kuorsasi ja puhkaili. Sikeästi miesparka nukkui. Väsyttääkin se, kun päiväkauden ja yötä lisäksi telmii lastin panossa. Yhtä vaatimattomalla vuoteella lepäsi Mustikin Jussin pään pohjukassa.
Luostari oli kallioisen kadun pohjukassa. Puolitiessä hän kuuli outoja ääniä, kuolinkellon soittoa. Se on toisia varten, hän ajatteli; ja hän kolkutti kovasti ovivasaralla. Pitkien minuuttien kuluttua kuului laahustelevien kenkien kolinaa; ovea raoitettiin, ja eräs nunna tuli näkyviin.
Hänen ylpeässä sydämessään taistelivat par'aikaa toiselta puolelta kuninkaalle tuleva uskollisuus sekä hänen sydämensä pohjukassa yhä vielä kytevä rakkaus tähän hyvänsävyiseen hallitsijaan, toiselta puolen kostonhimo, joka hänessä kiehui sen vuoksi, kun hänen kunnian-haluiset toivonsa oli tyhjäksi tehty ja vielä lisäksi häntä häväisty Margareta Douglas'in ottamisella kruununperillisen puolisoksi hänen tyttärensä sijaan.
Vuoret, linnat kuvastuvat Rheinin kalvoon päilyvään, Laiva luisuu leikitellen, Päivänpaiste-kehässään. Rauhallisna katsastelen Kultalaineen liikuntaa; Pohjukassa poven tunteet Salaisimmat havahtaa. Tuttavasti tervehdellen Viettää virta korskea; Mut sun tunnen kaunis kuori, Allas yö ja kuolema. Päällä halu, alla oikut, Kuva olet armahan! Noinpa hänkin päilyy, nuokkuu, Hymyellen vastahan.
Minun venheessäni olivat kaikki maamiehiäni ja voithan ymmärtää, kuinka sydämemme sykkivät ajatellessamme että nuo pimeässä häämöittävät rannat olivat isänmaamme rannikkoa ja että kaukana lahden pohjukassa vilkkuva punertava valo oli Gravosan vilkkumajakka. Enin ihmetytti minua sentään se, että rannalla oli kaikki niin hiljaista.