United States or Cameroon ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sydän puhdas, raitis ja vilpoinen Löi rinnassa tervehen lapsoisen, Löi tulta ja innostusta. Meni lapsen päivyet onnekkaat. Tuli nuoruusaikani toivekkaat, Kyti rintahan haaveiluita. Tuli entinen elpyi, kiihkeni vain, Yli-ympäri näin minä unelmissain Ihanteita ja seikkailuita. Nous mieleni vastahan sorrantaa, Nous vastahan köyhäin poljentaa, Nous vastahan röyhkeyttä.
Kolme vanhinta poikaa sysi ja tyrkki ilon innoissaan toinen toistansa ylimmillä oksilla, mutta neljäs poika, Elias nimeltään, istui alempana oksalla selin runkoa vasten ja luki. "No, Elias", sanoi isä, "etkö sinäkin tahdo kiivetä korkealle täällä maailmassa? Mitä sinä nyt teet?" "Luen katkismusta", vastasi poika. "Kaikkiapa saakin kuulla!" ilvehti isä. "Vastahan sinä olet kuudennella vuodella.
Vaarat vastahan saneli, kankahat kajahtelivat: 'Elä huua tyttöäsi, elä huua, hoilaele! Ei se saa sinä ikänä, ei paloa polvenansa emon entisen tiloille, taaton vanhan valkamoille." Viidesneljättä runo
Martha nousevi, Ulos rientävi Tielle vastahan Rakkaan tulijan, Sillä verraton Vieras tullut on. Martha seisahtaa, Alas istahtaa Herran etehen: Kyynelkarpalon Pyyhkinyt hän on Herraa läheten. Ylös katsahtaa Herraan, lausahtaa: »Herra, veljyein Ei ois' kuollunna Jos Sa tullunna Oisit ennemmin.» »Veljes nousevi, Kuollon voittavi Elo ihana» »Herra, uskon sen, Päivän viimeisen Nousee aamulla».
Etsi mäiltä, männiköiltä, Kannoilta, kanarvikoilta, Katsovi joka katajan, Joka varvikon vatovi, Katsovi kanarvajuuret, Ojenteli puien oksat. Astua ajattelevi, Käyä kääpäröittelevi: Tiehyt vastahan tulevi, Niin tielle kumarteleksen: "Oi tiehyt Jumalan luoma! Etkö nähnyt poiuttani, Kullaista omenuttani, Hopiaista sauoani?"
Mut tuonen nielu näin meille vastahan irvistää: »Vain sortuen, vain murtuen tuo itsensä ilmi hieno sielu.» YKSIL
Siitä on nyt siirtynynnä, Kulunut satoa kolme Ajastaikoa alusta, Koska tohtori totinen, Lutherus lujasti päätti Paavin vallasta vapaasti Saarnata sanan Jumalan; Jonka opin onnellisen, Jonka toivotun totuuen Kohta Kustavi kuningas Otti vastahan ilolla, Kahen kansan suosiolla.
"Se ei ole mahdollista!" huudahti Sven vastahakoisesti. "Vastahan tähän istuimme!" "Kyllä, poikani, se ei ole ainoastaan mahdollista, vaan myös varmaa", vastasi Ester, "kiiruhdahan nyt, ett'emme myöhästy."
Ja tästähän riippuvi kohtalo sun Tee siis, kuten kuuluvi neuvoni mun Ihan Moskovan lehtien malliin: Ota vastahan onnesi aurinko uus, Heit' hiitehen kieli ja kansallisuus! Mitä arvoa moisella moskalla on, Kun saamme me uljahan valtion Ihan kaavahan keisarikunnan? Sä lassa et paljoa aatellut, Et päätäsi miettein vaivannut, Vain vanhempiisi sä turvausit Ja huolesi heille sä tyhjensit.
"Ota vastahan" sanoi hän Kallelle, joka yhtä levollisena, kuin olisi ollut kysymys aivan tavallisesta, luvallisesta asiasta, oli tyhjentänyt lakkarinsa ja ruohoiselle kentälle laatinut koko joukon aseita ja tiirikoita. Kalle katsahti Mattia ja sitten akkunaa, ja näyttipä siltä, kuin olisi hän ollut vähän pahoillansa, kun näki, ettei tässä, ei ainakaan kamariin pääsemiseen, tarvittu mitään asetta.