United States or Pitcairn Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Me voimme kaikki tehdä jotakin hyvää, jos tahdomme". Martha vapisi, hänen huultansa vavahti, ja hänen kasvonsa olivat kalpeammat, kun hän vastasi: "Se on ehkä johdatettu sydämeenne, että teidän tulee pelastaa kurja olento katumusta varten. Minä pelkään ajattelemasta niin; se näyttää liian rohkealta.
Niin, kirjoja, näytelmät »Noora» ja ja, ja, ja »Romeo ja Julia» missä ne ovat? No joko se vieras meni pois? MAIJU. Jo meni. MARTHA. Eikä kahvia odottanutkaan? MAIJU. Ei odottanut. MARTHA. Mihinkä sillä semmoinen kiire oli? MAIJU. En tiedä, voi, voi, Martha, mihinkähän te taas olette pannut minun kirjojani MARTHA. Mitä kirjoja?
Pian voit saada tuhannen täyteen. Sano minulle mieluummin paras, todellinen syy. Se on hyvin yksinkertainen, sillä se sisältää kaikki toiset. Rakastan sinua, Martha, siksi että ... rakastan sinua niin, juuri sen vuoksi. Praternilta menin suoraan isäni luo. Se uutinen, jonka hänelle toisin, antaisi luonnollisesti aihetta ikävään keskusteluun, sen tiesin kyllä.
Mutta kun äitiparka oli suudellut sairasta lastansa ja nyt läheni ovea mennäksensä, pysähdytti Martha häntä sanoen: "Minä tahdon kuitenkin sanoa sinulle yhden asian, Helena, jotta voit varoa kaikkia, mitä voi tapahtua. Ei voi tietää mitä kirkossa on yöllä". "Kirkko on Jumalan oma huone", sanoi Helena.
MARTHA. Jumala, kuinka se on kiukkuinen tänä päivänä. MAIJU. Nyt täytyy kirjoittaa papalle ja mammalle. Jos mamma pyörtyy ja kuolee? Herra jumala jos mamma kuolee? Silloin tulen minä hulluksi. Niin, se on ihan varma silloin tulen minä hulluksi. Ei huoli ajatella semmoisia. Ei hän kuole. Rakas, hyvä Jumala, vahvista mammaa, ettei hän kuole.
"Lääkäri kävi täällä hetken aikaa sitten", vastasi tämä kiireesti, "hän ei puhunut mitään; mutta minä huomasin kyllä mitä hän sanomatta jätti. Aamulla sanoi hän: Jumalan avulla!" "Se on köyhäin lohdutus", keskeytti häntä vanhus; "mutta hyvä sille, jolla on vähän, ett'ei paras mitään maksa." "Mutta minä uskon, Martha, että Jumala vielä voi auttaa. Sentähden olen aikonut mennä kirkkoon..."
"Ei, ei, Martha, ei se ole niin, kuin sinä luulet", huokasi Helena ja pudisti päätänsä. "Etkö sinä ole kuullut sitä vanhaa luuloa, että kun joku kuolintautia sairastaa, niin voi se, joka enin häntä rakastaa, pelastaa hänen henkensä sillä että keski-yön aikana menee kirkkoon ja kirjoittaa sairaan nimen alttaritaulun taakse?" "Kyllä olen sen kuullut", vastasi vanhus.
Jo kirkko mustiin verhottiin, Soi kuolinkellot harvaan! Tuo tiennee kuoloa surkeaa Sulo Märtha rouvan, ma arvaan. Kreiv' Bender arkun vieressä on, Hän huokaa murhemiellä: "Nyt kauniin rouvani kadotin Ja mainiot koirani vielä." Henrik. Linnapihalla Canossan Keisari on, Saksan Henrik, Avopäin ja jaloin paljain, Ja on yö, ja kylmään vihmoo.
"Ei, ei," huudahti Helena, "minä en uskalla siihen luottaa, ja jos jotain tapahtuisi, niin katuisin sitä koko elinaikani. Minun täytyy mennä, hyvästi, Martha." Ja hän lähti. "Jumala sinua seuratkoon, lapsi!" huokaili vanhus ja istui hiljaa vuoteen viereen.
Mutta Martha ei saa puhua siitä vielä, jatkoi rouva Römer, kihlaus julaistaan juhannuspäivänä, tänne kutsutaan silloin koko meidän tuttavapiirimme kaupungista ja siihen saakka ei kenenkään pitäisi saada vihiä asiasta. Tekee sitten niin hyvän vaikutuksen, hän hymyili ja silitti Ailin kellertäviä hiuksia, kun pappa äkkiarvaamatta esittää teidän maljanne. Niin, kihlajaisleningillä nyt olisi kiirein.