United States or Libya ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän itse on hienoin herra ja silkistä rinnukset, Nenäkakkulat kallihit yllä ja korkeat kaulukset: Hän onpihan syntyä suurta ja pappa on arvokas mies Ja rikkautta heill' on myöskin, niin ainakin ihmiset ties.
Ja niin he sitten olivat vaiti. Teekyökki sihisi, seinäkello naksutti. Sitte mamma ojensi käden ottaakseen papan tyhjän lasin, ja pappa taas ojensi kätensä ja otti täyden lasin mammalta. Mutta ei sanaakaan puhuttu. Ja sitten taas pappa nousi, ja sanomatta hyvää yötä läksi menemään.
Minä kuvailen, että pieni poika kiepsahtaa jalkoihin: pappa, pappa, saanko mennä veneellä? Ja minä sanon: saat. Ahaa, sinä ajattelet siis, että oltaisiin maalla? Tietysti. Sehän on aina ollut minun ihanteeni. Me ostamme maatilan, minä tiedän jo paikankin. Sen nimi on Kukkila suuri hovi, koivu-aleea, kaksikerroksinen rakennus. Mutta, Alarik, eikö ne maksa hirveästi semmoiset maatilat?
Pappa koetti alussa itse lukea hänen kanssaan, mutta hermostui tästä siihen määrään, ettei tuntenut lopulta itseänsä: hän näki, että rupeisi suoraan vihaamaan omaa poikaansa, jos vielä jatkoi opetusta. Ja niin jäi sekin asia. Gabriel oli jo kasvanut yli nuorukaisijän. Hän oli ehtinyt tottua pois renkien töistä ja osasi laiskotella. Eikäpä niistä töistä muuten kukaan kiittänytkään.
Se nyt on semmoinen tuppisuu se meidän pappa en sitä sano häntä moittiakseni, sillä kyllä hän sen puolesta on erinomaisen hyvä mies ja paljon parempi kuin minä, mutta kullakin ihmisellä on oma luontonsa; minä vain tarkoitan sitä, että monessa asiassa kävisi paremmin, jos enemmän keskusteltaisiin.» »Matami hyvä, jos te olisitte ottanut ne kaikki kolme, niin olisitte hyvän työn tehnyt.
MAIJU. Ei sinulla saa tänään eikä huomenna olla mitään muuta mielessä paitsi minua et saa aukaista mitään kirjettä et kirjelaatikkoakaan. TEUVO. Ahaa, sinä yhä vielä pelkäät tuota miestä? MAIJU. Pelkään, pelkään sitäkin. Mi-mitä tämä on? Maiju, oletko sinä ? Pappa ! JUSSI. Hyvää iltaa, pappa! Terveisiä Helsingistä! PASTORI. Hyvää iltaa! JUSSI. Toverini, Teuvo Rastas.
Mitä mitä tämä nyt taas on! sanoi hän niinkuin olisi jatkanut eilistä toraa ja huomaamatta isäänsä. Tullivahtimestari oli todellakin siepannut jostakin kepin ja tuli nyt uhkaavasti esille. Niin. poika, mitä sinä täältä oikein haetkaan, alatko laputtaa Mutta silloin neiti Vestlund purskahti itkemään ja otti Gabrielia kädestä. Kyllä se on niin, pappa, kyllä se on niin, puhui hän nyyhkyttäen.
Niin, tanssitaan, tanssitaan ja lauletaan ja nauretaan ja nauretaan ja nauretaan! Hahaha! Pappa on sekaisin. HAMARI. Täällä on lääkäri tarpeen. AMELIE. Pontus, etkö enää tunne minua? Sehän on Amelie oma Amelinkkasi. Kuule, kuulehan minua! NELJ
Mikä ilo eikö ole minulla katsoa noita pieniä olentoja, jotka olisivat minun omiani, jotka olisivat minun näköisiäni, niinkuin yksi vesi-pisara on toisensa näköinen, jotka leikkisivät alin-omaa minun talossani, jotka, kaupungilta palatessani, huutaisivat minulle pappa, pappa, ja rupattaisivat kaikenlaista lapsenpiipatusta. Uskokaa, minä näen niitä jonkun puoli kymmentä ympärilläni. Jeronymus.
Pitäisi niiden olla. Niin ainakin vakuuttivat Lindissä. Antaapas olla, eivätköhän vieraat lähde meiltä tyytyväisinä tänä iltana. Niin tuota luulisi. Vielä se pormestari tulee meille toisenkin kerran, saatpa nähdä. On meillä sentään ollut onnea, pappa kulta, kun ajattelee taaksepäin kuinka vähästä me alotimme. Kuule eikös, siellä ajanut hevonen pihaan? Rouva teroitti korviaan.