Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. lokakuuta 2025
MIILI. Pappa, siirretään tämä julistaminen toiseksi kerraksi. Ehtiihän sitä vielä. AMELIE. No kaikkea! Sepä vasta oikku! Kun juuri tätä varten on kutsuttu vieraita. Kilistä nyt lasillasi ja sano pari sanaa, Pontus. Hyvät naiset ja herrat! Sanotaan ettei ole hyvä miehen olla yksinään. Hm! hm! Eikä naisenkaan, hm! Hyvä herrasväki!
Sinä olet kai istunut täällä aivan yksin? Ja ikävöinyt, eikö niin? MAIJU. Ikävöinyt, kauheasti. PASTORI. Voin arvata. Sinä kaipaat seuraa. Tästä lähtein täytyy sekä mamman että minun oleskella enemmän sinun kanssasi. Heikkohermoisuus ei ole mikään leikin asia. Sitä täytyy ajoissa torjua. MAIJU. Ja tuleehan se ikävästä, pappa? Minun pitäisi päästä pois kotoa PASTORI. Pois kotoa? Eikö mitä!
Mitä sitten enää ihmettelenkään naisia, että joutuvat sinun vaikutuksiesi valtaan, varsinkin Maiju, joka on vielä nuori, kokematon, tykkänään lapsi Niin, nyt olin vähällä unohtaa missä Maiju? Kutsukaa häntä tänne puheilleni heti. HANNA. Maiju ei ole kotona, pappa. PASTORI. Ei kotona? Mihin hän on mennyt? HANNA. Teaatteriin. Aikoja sitten. Hänellä kun on koetusnäytäntö tänään. PASTORI. Kas niin!
Tulit kerran kuninkaan linnaan ja täällä rupesit tuolla tavoin häpeä, häpeä..." Näin torui äiti... Jo vaikeni poika. "Pappa", virkkoi pikku Paavali kuin Kallen parkauksesta syntynyt häiriö oli ohitse. "Minä tahdon oppia puhumaan 'po tshuhonski'". "Tahdotko", lausui perintöruhtinas hymyillen. "Kunhan kasvat vähän suuremmaksi, niin saat kyllä." Opettaja sai kovan yskän ja katosi näkyvistä.
Sinä et sitten kerro serkullesikaan? Minä en siis ansaitse luottamustasi? Anteeksi, serkku! Sinuunko en luottaisi? Niin, minä kerron. Ennenkuin päästiin kotiin, tarttui hän noin hellästi käteeni ja sitten hän sanoi ja minä vastasin ja sitten minä en voi sitä sanoa. Mutta tiedäthän itse, serkkuseni, kun olet jo naimisissa. Mamma ja pappa sen jo tietävät.
Sillä Helena huomasi, että mamma oli aikonut panna kätensä papan kaulan ympäri, mutta että pappa ikäänkuin esti sen ja vilkaisten ihmisiin vaan ojensi kätensä. Myöskin ajatteli Helena, että pappa ehkä siitä syystä ei niin erittäin ilostunut, kun oli itse tahtonut äkkiarvaamatta tulla kotiin, mutta nyt he mamman kanssa päinvastoin olivat ehtineet ennen.
Mutta miksi pappa olisi estänyt? kysyi Helena puoleksi kummastuen puoleksi nauraen, kun tiesi varmaan että tässä täytyi olla jokin erehdys. Mari katsahti häneen pitkään ja sanoi venyttäen: Sitä en minä tiedä.
HILLERI. Ai ai, kuinka sievä! Kerrassaan kaunis! PORMESTARINNA. Mutta kyllä se maksaakin, Hilleri, se maksaa minä en tohdi sanoakaan. Ja pappa ei vielä tiedä koko asiasta mitään. Minua pelottaa niin kauheasti! HILLERI. Mutta pitäähän neiti Aleksandrallakin olla puku, joka joltakin näyttää. PORMESTARINNA. Noniin. Voi hyvä Hilleri, puhukaa te pormestarille, pormestari teihin niin luottaa.
PASTORI. Emme huoli nyt ruveta väittelemään. Minä toivon niinkuin sanoin, että tulet minua käsittämään. Mutta kuinka hyvään, olemme kaikessa tapauksessa isä ja poika. Emme sitä enää unohda. JUSSI. Emme suinkaan. HANNA. Tule, tule, Maiju! MAIJU. En minä uskalla, en! Maiju, lapseni! Pappa! JUSSI. Sillä vapaus, se on aina pääasia. Eipäs olekaan, Jussi! Eipäs ole kuin rakkaus. Rakkaus?
Mutta ihme ja kumma kaikille ukki asteli tyynesti vastaan, parhaimmalla päällään, silmät pestyinä, parta ajettuna ja pyhävaatteet yllään. Ja ihan selvänä. Iltaa, pappa! Terveisiä kirkosta! Kiitoksia. Sen silmissä ja suun ympärillä oli kuitenkin kuin jotain ivansekaista ilmettä ja oli sitä äänessäkin jotain. Tuvassa odotti uusi yllätys. Katsos pappaa, kun on keittänyt kahvitkin!
Päivän Sana
Muut Etsivät