United States or Uruguay ? Vote for the TOP Country of the Week !
Eikä nuokaan niin huonoja Kanttori Kekkonen Alamäeltä. Oojaa, oojaa Hm hm! ALBERT. Onko paljon hakemuksia, pappa? ALBERT. No, kellenkä virka annetaan? MILLER. Kellenkäkö virka annetaan? Huomennahan se vasta hakemusaika loppuukin, tiedämmä.
Kyllä en lähde. ELISABETH. Et lähde? Vaikka pappa laittoi hakemaan? JUSSI. Siellä syntyisi meille kiistaa, mamma, vieraiden ihmisten kuullen. Ja mitä siellä teen, kun en kumminkaan aijo ruveta heidän lehteensä? ELISABETH. Jospa sentään kävisit edes ilmoittamassa? JUSSI. Minä kirjoitan ennemmin. ELISABETH. Mitenkä kirjoitit, Jussi? JUSSI. Suoraan vaan, niinkuin asia on.
JUSSI. Ja lehden kanta tulisi olemaan entisellään? PASTORI. Jyrkemmäksi minä sen tahdon. Lehti on tähän saakka ollut liian laimea, välistä melkein väritön. Enemmän pontevuutta vaaditaan, jos mieli jotain vaikuttaa. JUSSI. Ei, pappa ei ole minusta siihen toimeen. PASTORI. Miksi ei olisi?
Raha kuin raha.... Kyllä se olisi siinä ajan ollen mennyt. Aikansa olisi tunnossa kangerrellut kuin rikka silmässä, mutta kyllä se olisi sulanut. Isäntä ajattelee samoin kuin pappa. Olisi se mennyt.... Mutta löytäjäiset pitää teidän nyt ainakin pitää. Elkää olko hulluja, että rupeatte tässä vielä tekemään lahjoja herrojen kassoihin. Mitä se ränttää. On niillä itselläänkin rahaa.
Mamma oli muutamia päiviä sitten täällä ja kertoi, että pappa oli edellisenä iltana vähällä kuolla eräässä tehtaalla tapahtuneessa onnettomuudessa. Mamma parka, hän on niin loppuun kulunut, että hän tuskin jaksaa enään kävellä."
"Aini on niitä tyttöjä, jotka ennen tai myöhemmin menevät naimisiin ja parasta se onkin; silläkin alalla heitä vielä tarvitaan, vaikka voihan olla hyvä, että he sitä ennen harrastavat muutakin. Hän on äitityyppi, meidän pikkutytöt olivat aivan rakastuneita häneen, niinkuin kaikki muutkin. Pappa ja pojat ovat miltei mustasukkaisia toisilleen.
Mene sinä nyt vain skoolaamaan hänen kanssaan. Ja me Aleksandran kanssa lähdemme pian kotia, mutta sinä voit tulla sitten hänen kanssaan. Mene nyt, pappa, mene. PORMESTARI. Minä tuskin joudan olemaan niin kauan kuin hän viipyy, ja minä luulen, että minun pitää lähteä jo ennen kuin tekään joudutte, sillä minulla on huomenna maistraatin istuntokin. Se on jäänyt aivan viime nipukkaan.
Ja kun minä en ole huomannut! Se oli pappa varmaan kävelemässä aamulla, kun minä kävin hänen kamarissaankin. HILLERI. Hoo, herra pormestari oli jo varhain liikkeellä, minä näin. PORMESTARINNA. Minä en tiedä minkä vuoksi minä olen nyt niin iloisella mielellä! Minä olisin nyt valmis vaikka tanssimaan!
Nyt ne eivät enää kirkoissa rukoile, mutta minä rukoilen vieläkin, kun sille päälle satun. Elä nyt, isä.... Voi, voi, ukki.... Rukoilen minä ... hiljaa, kirkossa, kun sinne joskus satun ... passaan päälle, kun pappi papattaa hyvän vuodentulon puolesta. Ja hyvä olisi, jos muutkin rukoilisivat. Kun ei haaksirikkoja jumalalta rukoilla, niin sentähden hän ei niitä lähetäkään. Pappa.... Ukki....
Talossa on varmaankin nuoria neitosia, ajattelin, kun huomasin keskustassa kukkasia. Ja arveluni toteutuikin samassa, sillä herra huusi takanani: Terveisiä kirkosta, tytöt! Minä tuon teille vieraita. Kiitoksia, pappa, vastattiin iloisesti ja silloin vasta minä huomasin, että kaksi valkoveristä olentoa nojasi vähän matkan päässä edessämme aitausta vastaan.