United States or Turkmenistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja ennen kaikkea Eyolfista. Niinhän sinä teitkin, rakas Minä en päässyt asiaan. Sillä sinä rupesit riisumaan. Niin, ja sitte sinä puhelit Eyolfista sillä aikaa. Etkö muista? Sinä kysyit, miten pienen Eyolfin vatsa jaksaa. Rita ! Ja sitte menit sinä sänkyysi. Ja nukuit erinomaisen hyvin. Rita, Rita! Alfred? Niin? "Samppanjaa sull' oli, vaan koskenut et siihen." En. Minä en koskenut siihen.
»Nyt sinä kuitenkin rupesit minusta pilaa tekemään», tyttö valitti. »Ei, ei, ei se pilaa ole, anna minun vaan puhua. Sano itse onko meidän välillämme koko tänä aikana ollut ainoatakaan kiihkeätä suudelmaa tai hurjaa syleilyä?» »Hurjaa ?» kysyi tyttö suurin silmin. »Niin ... kyllähän sitä voisi semmoistakin olla.
Hetken kuluttua lisäsi Jussi: »Eipähän tuo ota, jos ei annakaan... Enkä minä häntä muuten, vaan kun sinä tässä rupesit sitä niin kovasti tahtomaan ja tyrkyttämään.» Mutta Antti puolusteli nyt itseänsä väittäen: »Enhän minä semmoista ajatellut. Muuten vain tuli puheeksi se Hyvärisen tyttö, siitä kun akat puhuvat ja kehuvat sen olevan riskin työihmisen.» Asia oli sovittu.
»Kyllä minä tiedän ja kyllä sinä itsekkin sen tiedät, kuinka kauvan sinä kukit. Sinä silloin rupesit, kun minä sinut tuvasta tänne muutin ja kun ei häntä enää ole, jonka iloksi minä sinut muutin, silloin vasta sinä kukkimasta lakkaat.» Tyttö kumartui yhä syvempään kukan yli.
Ennenkuin suutani ehdin avata, oli hän aitat ja liiterit ahdannut täpö-täyteen kaikenlaisella, mitä taloudessa tarvittiin; vaan tässä talossa on minun osani aina ollut vähin. Se on tietty, se. Tuota olen nyt saanut kuulla kokonaista kaksikymmentä vuotta. Mitäs saakuria sinä, suuren Tuorlan-hovin rikkaaksi mainittu neito Elvira Pajula, rupesit vaimokseni tulemaan kun se Hynninen niin hyvä oli?
Kyllä se tosin tuli mieleeni ja ajattelin, että kenties tuo onkin ainoa totuus, vaikka olen siitä eksynyt pois; sillä siitä päivästä asti kuin rupesin epäilemään sitä, joka oli minulle ennen suurin totuus, en ole löytänyt uutta sijaan. Minkätähden sinä sitten rupesit epäilemään? Ainoastaan se, joka on epäillyt, tietää miksi epäillään .. ei sitä voi selittää.
Tiedätkö, minä ensin häpesin, kun sinä rupesit puhumaan, että onni on uhraantumisessa. Minä ihan pelästyin ettei minussa olisi mitään semmoista uhraantumisen halua. Mutta sitten vasta huomasin, että sinä sanot uhraantumiseksi juuri sitä onnea palvella toista; eihän se oikeastaan ole mitään uhraantumista, kun se on onnea, vai kuinka?
Kyllä se ukki totta puhuu, vaikka sana päivässä tulkoon... Vaan eikö tahtonut ensin rengiksi? Kovasti tahtoikin. Niinpä minä sen arvasin, ja jos rupesit, niin ei se olisi ottopojakseen tahtonutkaan, olisi vaan antanut sinun olla renkinä. Olisipa voinut. No ykisemätä se niin olisi tehnyt, vaan kiitä onneasi, kun on hyvästi mennyt.
Kun rupesit toipumaan, toivoin tutustumista. Silloin matkustit pois. Melkein katkerana koetin sen jälkeen työntää sinut mielestäni. Sinähän jätit minut tahallasi kiusalla juuri kun olin tullut luoksesi. Siksi en tahtonut ajatella sinua enää. Mutta sitte palasit, ja tänään olet käynyt meillä. Mitä minä sanon siitä?
Olihan se oma syysi, kun rupesit kyselemään.» »Ei, kuinka voisin sinulle olla suuttunut.» Alma tuskin tiesi, mitä puhui. Hän otti kiireelliset jäähyväiset ja läksi yksin ulos kolkkoon yöhön. Oli kylmä ilma; maa ratisi hänen keveiden askeleinsa alla. Ja pitkällä viistävät helmat aaltoilivat kauvas hänen jälkeensä kuivalle kadulle.