United States or Chad ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niin, ajatteleppas kultaseni, aivan luokan edessä. En voi sanoa kuinka pahastuin. Pitäisikö tyttöjen kesken temppuja ruveta hänelle niijaamaan, ja kumartamaan? Olisiko se järjestystä? Ja nuo pistokset huonosta respektistä! Neljäkymmentä vuotta olen minä Neiti Kauppila No niin, mitä tantti nyt tähän vastasi sitten? Myöskin minä olen tänään saanut osani. Neiti Forslund. Mitäkö vastasin? En mitään.
ANJA. Suurt' on Untamo sukua, Omaisesi, heimoasi, Urhoja Kalevan kansan Hävittäisitkö hänetkin? Säästä maa veriteoista. KULLERVO. Kaikki vierast' on minulle. Miss' ovat minun etuni, Oikeuteni, osani? Se omani, minkä ryöstän. En omista itseäni, Jollen ryöstäy vapaaksi Painosta pohattavallan. Sinä jos olet omani, Lapit valloitan sinulle, Pohjat ja Kalevalatkin.
Niin harmini päättymään sain: oven ohi he joskin kulkee, eivät enää mun tuvassain. Jos alan ma kärsimättömäks tulla, Maa-äidissä esikuva on mulla. Se saa kääntyä, kiertyä päivittäin ja vuodesta vuoteen se kulkee näin. Mikä muu minun osani olisikaan? Minä Rouva
Mistä? Eikö isällä ole tämä talo, joka maksaa vähintäänkin kolmin kerroin tuon tarvittavan summan? Mikä estää ottamasta lainaa talon kiinnitystä vastaan? Olenhan minä lapsi ja perillinen, ja siis minulla on osani myös, toivoakseni.
Hän oli erittäin hyvänluontoinen ja älykäs, vaikisteli jokaisen kanssa sainpa minäkin, poika parka, siitä osani, ja olipa alussa minua rohkaissutkin, mutta jälkeenpäin haikeasti loukannut, uhrattuansa minut eräälle punaposkiselle baierilaiselle luutnantille.
"Mitäs sinä tässä rupeat meidän puolestamme isännöimään?" puuttui Sletkin puheesen. Eulampia rypisti entistä tiheämmiksi kulmakarvansa. "Minä annan sinulle takaisin oman osani, annan kaikki tyyni. Lakkaa, isä jo! Anna meille anteeksi. Anna minulle anteeksi." Harlow naurahteli vaan.
Nykyaikaisen työmiehen sydämestä kohoaa uudentuneena ikivanha rukous: "Köyhyyttä ja rikkautta elä minulle anna, vaan anna minulle oikeutettu osani elämästä!" Sillä niin hyvin köyhyyden viheliäisyys kuin rikkauden yltäkylläisyyskin saattavat ihmisen ihmisessä suurten vaarojen alaiseksi. Mutta ihmisarvoonsa, veljiensä verralle tahtoo hikinen työmieskin pyrkiä.
Mä hänet sellaisena tunnenko, kuin nyt hän mulle esiintyy? Niin, nyt mä tunnen koko nurjan kohtaloni! Mun osani on, että ainoastaan mua kohtaan muuttuu jokainen, ken muille jää uskolliseks, muuttuu helposti, vain hetkinen, vain henkäys sen tekee.
Näissä huvituksissa otin mielelläni itsekin osani, vakuutettuna että iloinen esimerkki ja kaikki toimi, mikä voisi herättää lystiä ja hilpeyttä, kuului varsinaisesti minun virkani velvollisunksiin siinä omituisessa tilassa, jossa nyt olimme". Tuskin tarvitsee mainita, että nämä näytökset luonnistuivat kaikkein mieliin; miehet usein nauroivat pakahtuakseen, arvattavasti paljonkin siitä syystä, kun näkivät upsierinsa niin kummallisissa tehtävissä.
Pankaamme se tasan, niin minä kyllä kannan oman osani. Mutta toiset nauroivat hänelle ja sanoivat, että hän oli saanut aivan oikein nenälleen. Silloin suuttui hän niin, että hän tempasi äkeänä kantamuksensa, jonka hän äsken oli harteilleni sälyttänyt, ja hävisi joukostamme. Hän oli ensimmäinen, joka jätti minut.