United States or Barbados ? Vote for the TOP Country of the Week !
Se minun tekoni terttu, Ihana verirypäle! Ikäänkuin näyssä. Itse Untamo loassa, Koko heimo hengetönnä, Talot poltetut poroksi, Vilja, karja kaikki viety. Tuo on siinto silmissäni Kuin verinen iltarusko Päivän myrskyisen perästä. Ensin, veikot, tunturille! JOUKKO. Tunturille, tunturille! KALERVO. Ihanast' uneksit, poika!
KULLERVO. Jos ivalla haastat, Illi, Niin isäni puukon tyngän Työnnän suustasi sisälle. ILLI. Tee se, jos ivalla haastan, Ilvoon osoittaen: Tee kuin tuolle tuossa ammu. KULLERVO. Kotini, sukuni löydän! Vanhempaniko elossa? Kun kerrot, rutosti kerro! ILLI. Muistat eilisen elämän: Untamo keralla Väinön Kävi Ilmarin kotona? KULLERVO. Tuon kirotun päivän muistan. Siit' emännän valta alkoi.
Kosto on kostajan omakin surma, häviönsä syy on hänen omassa rinnassaan. Kullervo kätkyessä rikkoo kapalonsa. Se ei osoita, niinkuin tavallisesti käsitetään, mitään erin-omaista, hänessä olevaa ruumiillista voimaa. Se osoittaa vaan, että siveydellisen maailman järjestys, jonka Untamo julmalla veljensurmalla on rikkonut, vaatii välttämätöntä kostoa.
Untamo ja Kalervo veljekset, eri heimokuntain edustajat, elävät alituisessa riidassa; vihdoin Untamo kaataa Kalervon ja tappaa hänen sukunsa; mutta eloon jääpi vaimo, joka orjuudessa synnyttää Kullervon, Kalervon pojan.
Monella tavalla Untamo valmistelee Kullervolle surmaa, mutta turhaan; poika kasvaa, kostontuumat mielessä, ja turmelee yliluonnollisella voimallaan kaikki työt, jotka hänelle uskotaan. Vihdoin Untamo tuskastuneena myy Kullervon Ilmariselle, joka panee hänet paimeneksi.
Kullervon jätämme tänne. Kotva miekkoja korista, Niitä kun enin ylistät. Lähtevät. Untamo vilkaisee pelokkaasti taakseen.
UNTAMO. Tai pahinta: Pakeni sukunsa luokse, Jot' oli joku sodasta Hengissä paolle päässyt. V
UNTAMO. Parempi Tuho, kuin ikuinen vaino. V
Kun isoiset käy talossa, Silloin on emäntä nöyrä, Mairesuu, makeakieli Näitte, täällä kun kävivät Väinö, Untamo ja Kauko! Silloin pöydälle parasta: "Sultsinatako suvaitset? Tahtoisitko talkkunata? Eikö piirasta pitäisi? Tässä olttakin olisi!" Se on sen liverrys silloin. KOTRO. Se on sen hyvän tapoja. ILLI. Mut ei suosion sanoja, Ei makupaloja siltä Työväen osaksi riitä.
UNTAMO. Pienestä pitäen poika Vihoja imi emosta. Sen osoitti kolmiöisnä, Kun kapalovyönsä katkoi, Liekun lehmuspuisen rikkoi, Nosti nyrkkiä rajusti. Se vihani vimmastutti.