United States or Suriname ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nyt näin, eteenpäin karkuuttaessamme, isoja rommakoita, joiden suut, kuin asehuoneen salit, olivat auki molemmin puolin tietä. Muutamissa näistä holveista rippui kilpiä ja rautalakkia, rautapaitoja, keihäitä ja miekkoja seinillä; toisissa oli isoja kasoja sotavaroja ja sota-aseita maaperässä.
Tavattoman raskaiden, vanhanaikaisten, ketjurenkaista kudottujen haarniskojen vieressä oli keveitä, purppuranvärisestä pellavakankaasta laadittuja suojuksia. Niiden lomissa oli lyömämiekkoja, miekkoja, kivisiä, pronssisia ja rautaisia tikareja, piiluja ja nuijia, joista osa oli tehty mammutin nikamista.
Sepä olisi näkö, jota runoniekan kelpaisi nähdä. Mutta hyi näitä minun akkamaisia silmiäni ne eivät voi koskaan hämärtymättä nähdä vastakkain välkähtäviä miekkoja. Mutta katsos katsos tuonne, Katri! Tuo juokseva sanansaattaja varmaankin tuopi sanomia taistelusta". "Luullakseni se on tuttu, joka tuossa niin huimasti juoksee", sanoi Katri.
Vilja on niin korkeata, oikein ihmeellistä. Vaan kas, tässä kasvaa 'miekkoja'; ottakaamme niistä joitakuita mukaamme antaaksemme linnulle, toisten kanssa voimme tapella; tulkaa tänne Paavo, Risto, Antti! Vai niin, pikku Miinakin tahtoo päästä mukaan, niin, hän saa istua isän käsivarrella." "Nyt minä menen," sanoi rouva kohauttaen olkapäitään; "sinä tulet mukaan.
Mutta paha ei silti väistynyt hänestä. Hänen täytyi jälleen nousta ylös. Samassa sattuivat hänen silmänsä hirvensarviin sohvan yläpuolella ynnä niiden ylle ja ympäri taidokkaasti järjestettyyn asekokoelmaan. Siinä oli tuliluikkua kaikenlaista, samoin sapeleja, miekkoja, tikareja ja pistooleja. Kylläpä ne olivatkin saaneet olla kauan siinä liikuttamatta!
Sanan virkkoi, noin nimesi: "Lempo tänne lähteköhön oven suuhun seisomahan, nokianne nuohomahan, karstoja karistamahan! Eip' ennen minun isoni eikä valtavanhempani seisonut sijalla sillä, oven suussa, orren alla. Olipa sijoa silloin: tanhua orihin olla, tupa pesty miesten tulla, sopet luoa sormikasta, vaarnat miesten vanttuhia, seinät miekkoja laella.
Vuonna 1507, kolme vuotta takaperin, julisti Brandenburgin piispa koko kaupungin kirkonpannaan sen vuoksi, että ylioppilaat olivat jollakin lailla häväisseet hänen seuruettansa, ja nyt he eivät saa pitää pyssyjä, ei miekkoja eikä puukkoja. Veli Martin toivoo kuitenkin lujasti, että paljon hyvää heissä aikaan saadaan. Viime kesänä generali-vikarius sai hänet ensi kerran julkisesti saarnaamaan.
Hän on kiihoittanut marskinsa toisiaan vastaan, niin että ne nyt tuskin toisiaan tervehtivät. Katsokaa miten Davoust vihaa Bernadottea, tai katsokaa Lannesia ja Bessièria, Neytä ja Massénaa. He töintuskin voivat pitää miekkoja sivullaan, kun kohtaavat toisensa.
Silloin ei kysytä, mistä ase saadaan ja kuka sillä lyö silloin lyödään nyrkillä, silloin taotaan, niinkuin karthagolaiset muinoin, miekkoja porttien saranoista, liesien arinoista ja viimeisestä aurasta!
Ollut ei, ken joukon järjestäisi, ei, ken neuvon antais, ketä kuultais, kunnes korven komeroista tullen mieron poika saapui, sankar-otsa, kunnes äänensä soi taistoon kutsuin; Liekki sinkos silloin joka rintaan, pelko poistui, hänet tunsi kaikki, kanssaan hän päin miekkoja vei meidät, niinkuin kaislikkohon myrsky ryntää. Katso kirkkoon päin!