Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
"Kas, kuinka tuo Miinakin on jo kasvanut", tuli emäntä vähän ajan päästä puhelemaan Miinalle ja pisti sokeripalasen tälle käteen. "Taati", käski äiti. Miina nosti kättänsä. "Kelpo tyttö Miina onkin." Tuppu tepasteli ääressä sokeria mielitellen. "Tuppu näkyy kanssa kasvaneen jo oikein aika mieheksi. Osaatko kättä paiskata?" Emäntä kokotti kättä.
Poltettuaan piipullisen tupakkaa olisi vieras lähtenyt talosta pois, vaan emäntä pyysi hänen yhdessä heidän kanssaan haukkaamaan suurusta, ja kun Miinakin yhtyi äitinsä pyyntöön, ei metsästäjä hennonnut pahottaa talonväen mieltä poislähtemällä, vaan jäi suurukselle.
Kokki-kirjan mukaan hän välistä antoi Miinalle neuvoja ja käskyjä, mutta ei hän ollut varma siitä, josko Miina näitä neuvoja todella seurasi, vai menettelikö oman päänsä mukaan. Yhdentekevää Selmasta muuten. Enimmiten hän noita käskyjä antoikin sen vuoksi, että itse tuntisi olevansa emäntänä ja että Miinakin sen muistaisi.
Vilja on niin korkeata, oikein ihmeellistä. Vaan kas, tässä kasvaa 'miekkoja'; ottakaamme niistä joitakuita mukaamme antaaksemme linnulle, toisten kanssa voimme tapella; tulkaa tänne Paavo, Risto, Antti! Vai niin, pikku Miinakin tahtoo päästä mukaan, niin, hän saa istua isän käsivarrella." "Nyt minä menen," sanoi rouva kohauttaen olkapäitään; "sinä tulet mukaan.
»Mene nyt jo siitä eläkä vetelehdi koko päivää!» vastasi Anna Liisa, sanoen sen olleen asian, ja Antti lähti noutamaan Hyvärisestä tulitikkua. Hetkisen kuluttua todisti hänen menonsa Sormusen Miinakin, sanoen: »Lähtipäs se Ihalainen hakemaan tulitikkuja.» Anna Liisa sanoi siihen vain: »Lähti!» Antti Ihalaisen talo oli Murron salolla. Harvoin sinne ajoi toisen kylän mies ajokärrillä.
Sanna koetti laskea Miinan olkien päälle, kun sai hänen vähän rauhoittumaan. Nousi sitten ja teki tulen takkaan. Pani pataan vettä Tiinan lehmää varten ja toimitteli kaikellaisia Tiinan aamu-askareita; kahvipannunkin oli Tiina käskenyt tulelle panna. Huolista osa unehtni tämän puuhailemisen ohessa, kun Miinakin nyt vähän piteimmättä sai rauhaa eikä häirinnyt. Sanna istuutui takan ääreen tuolille.
HILMA. Onko kotona tapahtunut mitään erityistä? KAISA. Mitäpäs täällä? Yksin olen ollutkin melkein koko päivän. Miinakin tuli vast'ikään. Koko talo onkin muuttunut autioksi kun kirkkomaa. Roopesta ei ole kuulunut mitään? KAISA. Ei ole. Voitko uskoa, kun... HILMA. Siellä tulee joku. Ehkä se on Roope.
Hän turvautui palvelustalonsa tyttäreen, Miinaan, joka alkoi olla aikaihminen, juuri rippikoulun käynyt. Mutta Miinakin häntä väisteli, ehkä sentähden, että hänen vanhempansa olivat varoittaneet ottamasta oppia Laaran puheista ja käytöksestä, ne kun menivät heidän mielestään usein kovin arkipäiväisiksi.
Sitä oli Miinakin sanonut Taavetin rouvalle, ja tämä oli itkenyt ja kertonut itsestään niin kuin juoppo selvillään itkee ja pahoo. Hän oli kerran kasvatusvanhemmiltaan pyytänyt jouluksi kuvastimen ja Kristuksen kuvan, kieltäen heitä mitään muuta antamasta.
Nyt oli Miinakin ukkois-pilven kaltainen. Ei kukaan puhunut mitään isoon aikaan; Miina istui taas työhönsä ja isäntä käveli edestakaisin. "No mitä Hannulaan kuuluu, Anna?" kysyi viimmein Miina pilkallisesti katsoen Annaan. "Saiko neiti Anna sieltä terveisiä murhamieheltä?" Anna ei vastannut mitään. "Siellähän sinä kävit?" kysyi taas Miina. "Etkö vastaa, tollukka!" karjasi Hovilainen.
Päivän Sana
Muut Etsivät