United States or Albania ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Tämä tässä on mieheni", tahtoi rouva jatkaa, osoittaen vieressään seisovaa miestään, joka nyt oli turkeistaan päässyt. "Vaiti, älä sano, mikä nimeni on", lausui vanhus kujeellisesti. "Annappas nähdä, tunteeko rakas herra lankoni minua", ja tämän sanottuaan tarttui hän suuresti nauraen Lörincz'in käsiin, ja odotti, että tämä tuntisi häntä.
Silloin tarttui hän käteeni ja lausui puoliääneen: "sinä menet nyt niin ylpeänä ohi, ikäänkuin et tuntisi minua, ja kuitenkin tanssimme, sinä ja minä, yhdessä aika hurakkaa viime syysseuroissa Pääsiäisvuorella". Mitä sinä tarkotat? kysyin.
Mitä jos kaikki nuo lukemattomat ajatukset olisivat vapaita, varmoja ja itsetietoisia? Mitä jos jokaisen niiden takana seisoisi yksilö, joka tuntisi voimansa ja tarkoitusperänsä? Mitä jos ne kerran päättäisivät olla tottelematta niitä, jotka käskivät? Silloin ei olisi mitään järjestysvaltaa enää. Silloin ei olisi mitään valtakunnan sotajoukkoja maalla eikä merellä.
Minä kerroin hänelle, että varhain aamulla aioin lähteä tätini, mainitun yön lohikäärmeen luo, ja että tämä oli perin helläsydäminen ja oivallinen nainen, niinkuin Mr. Chillip varsin hyvin tietäisi, jos hän vaan tuntisi hänet paremmin. Yksistään se ajatus, että hän kerta vielä joutuisi näkemään tätiäni, näytti kauhistuttavan häntä.
Hän olisi tahtonut peittää hehkuvat kasvonsa sen immellisiin poimuihin vaan hän ei tohtinut. Hän nousi. "Tietääkö hän tietääkö pojan isä mitä nyt tuumitte?" kysyi Miss Mary pikaisesti. "Ei! ja vähän hän siitä taitaa huoliakin. Jumala teitä siunatkoon, Miss. Hän ei koskaan ole edes kysynyt poikanupukasta mitään eikä nähnyt häntä, niin että häntä tuntisi".
Neitsyt otti häntä hiljaa käsivarresta ja vei hänet ruokasaliin. Olipa aivan kummallista. Nyt tuntui hänestä ikään kuin hän tuntisi tämänkin punaruskean olennon. Varmaankin oli tämä kerta ennen ottanut häntä käsivarresta ja sysännyt tätä samaa ovea kohti kauan, kauan sitten. "Kas niin. Tuossa hän on. Mutta astukaa hiljaa, ett'ette herätä häntä. Kenties hän nukkuu.
»Päivää!» virkahtaa hän sitte teennäisen tuttavallisesti, astuu nopeasti Olavin luo ja ojentaa kätensä. Olavi katselee sanatonna kiireestä kantapäähän niinkuin tuntisi, eikä tuntisi, eikä tahtoisikaan tuntea. »Oo! Miksi noin suuret silmät?
Luultavasti on monellekin tapahtunut, kun on maalaiselta kysynyt tietä lähimpään kylään, että tämä ensin hämmästyy luullen itseänsä pilkattavan, mutta sitten neuvoo tietä sillä tavalla, kuin jos toinen tuntisi likiseudun.
Ihan minun nenäni. Niin, kyllä hänestä näkyy, että hän on syntynyt mylläriksi. No kas, tämä se onkin minun poikani, sillä on turpa jauhossa. Mutta kenen se on tuo toinen? Kuulepas veitikka, miten sinä olet vartioinut myllyä tänä yönä? Onko siellä niitä vieläkin. Enkö minä tuntisi omaa vertani? Onko siellä vielä yksi? Tämäpä jo on liikaa.
Sinä olet naimisissa, sinulla on kunnollisin, oivallisin mies maailmassa, mies, joka pitää sinusta, joka sanalla sanoen kantaa sinua käsillään. Ei olekaan monella elämä niin hyvällä kannalla kuin sinulla. Ja kovin olisit kiittämätön, ellet tuntisi itseäsi onnelliseksi ja tyytyväiseksi. SYLVI. Aksel pitää minusta, sanot?