United States or Lithuania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hiivi hiljaa pois, vedä ovi mennessäsi kiinni. Hiljaa! Elä herätä äitiä! Mene, pelasta itsesi, ell' et sinä tahdo näyttää minun murhaajaltani. BRACKENBURG. Hän jättää minut tämän viimeisen kerran niinkuin aina ennenkin. O, jospa joku ihmis-sielu voisi tuta, mitenkä hän voi murtaa rakastajansa sydämen! Hän jättää minut oman onneni nojaan, sekä kuolemaa että elämää vihaan minä yhtä paljon.
Ja jos olisitte silloin tullut, niin ehkette olisikaan tullut nyt... Tuota, mitä minä ... minä en nyt herätä ketään ... keitän itse vieraalle kahvit ... tuossa tuokiossa... Hän meni ulos, toi sylyksen pieniä tervaspuita, latoi ne takkaan. Antero oli istuutunut pöydän ääreen. Siinä oli Kalevala ja muutamia muita kirjoja.
Katsoi pirtin, katsoi sintsin, jo nousi ylistupahan, missä nukkui nuorikkonsa; lausui päästä portahien: "On aika herätä, armas, kalpenevat aamutähdet." Vastausta ei vähintä. Tuo oli Tuuri onnellinen, talonpoika taidollinen, tunsi oudoksi olonsa, verensä väriseväksi; päätyi pirttihin takaisin, luokse lieden luontelihe; kivi on kylmä kiukahassa.
Hän seisahtui, pani käden otsalleen ikäänkuin ajatukset kootakseen ja huudahti sitten: »Kuule, Endymion, nukutko noin sikeässä? Mitä kuutar on sinulle kuiskinut? Sinä saat minut kateelliseksi, on aika jo herätä» hän astui lähemmä nostaakseen ruumista.
Nyt Gerda käy niin pieneksi, niin pieneksi huusi Ester, jonka oli onnistunut herätä ja päästä esiin sängystänsä juuri siksi kuin Gerda lähti. Niin, etäisyys vähentää, se on luonnon laki sanoi herra Kontio.
ERLAND. Kahakka melskett' eikö nosta, linnan Uroita herätä? WILHELM. Ei tahrata Saa kirkon pyhää laattiata karskein Ritaripoikain kunnon verellä. Velvollisuuttaan noudattavat he Ja kuninkaansa käskyä. Ma neuvon Paremman tiedän. ERLAND. Minkä, poikani? WILHELM. Tuo kulta-arkku yli alttarin, Se eikö ole pyhän Olavin?
"Oletko sinä jo näin aikaisin ylhäällä? Minä vaan soitin koetteeksi, pitikö sinun olla hyvä heräämään." "Voi hyvä mamseli! minä olen saanut Luvan herätä monta kertaa pyryyn ja pakkaseen. Jos minä muuta olisin niin hyvin tottunut kuin heräämään ja ylösnousemaan, niin ei sitten hätää."
"Niin justiin, Nikolai Jeremeitsh, kaikki on Jumalan vallassa: totta puhutte, sulaa totta... Vieraanne tuolla taisi herätä." "Ei, kyllä hän nukkuu. Mutta sopiihan sitä..." Hän tuli ovelleni. "Ei, kyllä hän nukkuu", toisti hän ja palasi sijallensa. "Kuinkas se nyt sitten on, Nikolai Jeremeitsh? Tuohon käteen, vai?" "Neljä harmaata", vastasi vouti. "Kolme olkoon!"
Hän oli tullut tänne varhain aamulla, keittänyt kahvia joukolle ja haravoinut. Hän oli tarttunut työhön melkein epätoivoisella innolla, sillä hän tahtoi saada ajatuksensa haihdutetuiksi, saada kaikki äänet sisässään vaikenemaan. Kaiken sen, mikä hänessä oli alkanut viime aikoina herätä, tahtoi hän taas nukuttaa ... nukuttaa ikuiseen uneen.
Sinä olit kaikkein pitkä-unisimpia, sanoi hän. Sinä et tahtonut herätä ollenkaan. Joko olit sinä sitten niin rakastunut omiin unikuviisi, että pidit niitä Totuuden päivääkin parempina... Taikka? Voit sanoa aivan suoraan heikkouteni, niin voimme yhdessä hymyillä sille. Taikka olit sinä katsonut liian syvälle niihin silmiin, jotka joka aamu kohtasivat katsettasi... Kenen? Neitsyt-