United States or Turkey ? Vote for the TOP Country of the Week !
Koirien avulla oli melkein koko karja ajettu järven poikki, ja väki riensi nopein askelin kiertämään järveä, saavuttaakseen ja kootakseen karjan toisella puolella. Kun ihmiset olivat lähteneet seurasivat koirat myös mukana, ainoastaan Runne jäi tällä kertaa yksin odottamaan.
Mutta jatkapas taas kertomustasi! Musti rypisti otsaansa kuin kootakseen muistojaan ja ajatuksiaan. Maitokuppi oli ja pysyi tyhjänä, virkahti hän sitten. Painoin pääni kupin pohjaan asti, mutta samalla seurauksella. Koettelin käpälilläni, ensin yhdellä, sitten toisella, kunnes kaasin kupin ja löin pääni vasun seinään, josta säikähdin hirveästi.
Kiitos olkoon Sinun, taivaan Herra! sanoi hän ja loi katseensa taas sivulle poikaansa. Janne! kuules Janne! Mitä, isäni? Mitä sinun nyt tulee tehdä? Iivana vaan itki. En tiedä, isäni, sanoi hän, kuinka nyt olla ja elää? Ukko sulki silmänsä, liikutteli huuliaan, ikäänkuin kootakseen voimiaan, aukaisi taas silmänsä ja sanoi: Kyllä te vielä tästä pystyyn pääsette.
Oli sen päivän edellinen ilta, joksi Saulus oli päättänyt Damaskon matkansa. Väsyneenä sielun ja ruumiin puolesta, mutta voimatta etsiä lepoa, lähti hän kaupungin ulkopuolelle, saadakseen luonnon yksinäisyydessä ja sen levon ympäröimänä, minkä ilta tuotti tienoolle, rauhaa sielulleen ja kootakseen voimia siihen vaikeaan tehtävään, joka odotti häntä. Hän oli kulkenut läntisestä kaupunginportista.
Vetäytyivät uusiin asemiin ... kootakseen siellä uudestaan suomalaisten sosialistien ja venäläisten apuvoimien joukot ... ja tuodakseen Suomeen säteilevää aatteen voittoa. Ja kostoa kelvottomille. Sakris on odottanut, eikö aurinko jo idästä nouse.
Terävällä nenällään ja pienine punaisine pyöräsilmineen oli hän levottoman vesilinnun kaltainen ulkona karilla. Hän vaikeni tuon tuostakin hetkiseksi, aivan kuin kootakseen uusia voimia kertomustansa jatkaakseen. Kertomus oli seuraava: Kvalholmin saarella, Helgelandissa, asui muuan köyhä kalastaja nimeltä Eljas, vaimonsa Karinan kanssa, joka ennen oli palvellut Alstadhaugin pappilassa.
"Vaikka minun jalkaisin täytyisi astua halki Suomen, niin minä sen konnan etsin", ajatteli hän. "Ehkä hän on mennyt Kuopioon päin, sillä siellä hän on parhaassa turvassa. Minä lähden nyt sinne". Viivyttyänsä Noidanojalla pari päivää, levätäkseen ja kootakseen uusia voimia, alkoi hän eräänä aamuna kulkunsa pohjoiseen päin Kallavettä kohden.
Sitten ei hänellä ollut tahdon voimaa kootakseen pyssyn eri osat yhteen, vaan hän otti taskustaan paperia ja aikoi pyyhkäistä kaikki ruuvit ja rautaset toistaiseksi siihen. Mutta sitäkään hän ei tehnyt. Hän vaan jotenkin varomattomasti pudotti tukin ja piipun nurkkaa vasten, jätti kaikki semmoisekseen ja meni ulos.
Hän seisahtui, pani käden otsalleen ikäänkuin ajatukset kootakseen ja huudahti sitten: »Kuule, Endymion, nukutko noin sikeässä? Mitä kuutar on sinulle kuiskinut? Sinä saat minut kateelliseksi, on aika jo herätä» hän astui lähemmä nostaakseen ruumista.
Nero lauloi kauan ja hänen laulunsa kävi yhä surullisemmaksi. Kun hän hetkiseksi vaikeni kootakseen henkeä, toisti laulajien kuoro viimeiset säkeet. Sitten Nero liikkeellä, jonka Aliturnus oli opettanut riuhtaisi hartioiltaan tragillisen "syrman", kosketteli kieliä ja jatkoi lauluaan.