United States or Cocos Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Ja kun tuhannet soturit kohottivat hänet Regetan kentällä kilvelle, hän teki vielä toisen, näin kuuluvan valan: 'Minä omistan sinulle, goottien kansa, elämäni, onneni, kaikkeni. Sen vannon kautta korkeimman Jumalan ja oman uskollisuuteni. "Nyt, Vitiges, Valtarin poika, goottien kuningas, muistutan sinua tällä hetkellä kaksinkertaisesta valastasi.
En sellaista ennen ole nähnyt miehen omaisuutena! Ken olet? Vastaa! Pormestarin Anna! Anna. Niin olen.... Burmeister. Mi salaisuus on tämä! Anna. Herra evesti! Surullinen ja katkera kertomus olisi minulla kerrottavana se koskee minua ja minun onneni kohtaloita.
Tämä ylpeä, huolekas ja valpas rakkaus kansaani on vahvistanut ja lohduttanut sydäntäni ... toisessa katkerassa, tuskallisessa kieltäytymisessä. Mitä merkitsee minun onneni tämän kansan menestyksen rinnalla. Katso, se ajatus on tehnyt minut terveeksi ja voimakkaaksi. Nyt tunnen itseni kyllin vahvaksi voittamaan suurimmatkin vastukset." Hän hypähti pystyyn heiluttaen käsiään.
Ja kun hän totteli minua ja kun ei hänellä näyttänyt olevan muuta tahtoa kuin mikä minulla, niin oli onneni yhä suurempi. Se oli sunnuntaipäivä. Laivat olivat äsken tulleet, ja ranta oli mustanaan käveleviä. Ne näyttivät seuraavan meitä, ja me luovailimme muutamia kertoja laivasillan edustalla.
Niin tyydyttämätön ja käsittämätön kuin minulle onkin tuo elämä luulotelluissa rakkaudentöissä yksityisiä ihmisiä kohtaan, niin käsitettävä, tyydyttävä ja viehättävä on minulle ihmiskokonaisuuden eli kansan palveleminen. Ja sitä enemmän, kun tunnustan sen avonaisesti koko minun elämäni, koko minun onneni ja tulevaisuuteni on tämän kokonaisuuden kanssa kutoutunut eroittamattomasti yhteen.
Vaikealta tuntui sulkea tuon onneni oven ijäksi jälkeeni, vaikka en sitä silloin tiennyt enkä uskonut. Oli ilta kun ehdin kotiani. Minä riensin huoneeseeni, sillä muu seura ei minua miellyttänyt ... niin olin raskaalla mielellä. Mutta enpä siellä kauvan saanut olla kun ovi aukeni, ja isäni astui sisään.
Rakastanpa minä hänen Mikkiänsä enemmän kuin ketään muuta maailmassa, äitini, rakas äitini vielä enemmän kuin teitäkin; rakastanpa myös hänen kovaa, vaan rehellistä isäänsäkin, ja häntä tahtoisin helliä. Kuinka hän saattaisi minulta ryöstää minun onneni?»
Se ajatus, että he peloittaisivat ja itkettäisivät häntä ja etten minä ollut siellä häntä lohduttamassa, vaivasi minua niin, että se pakoitti minua kirjoittamaan hurjan kirjeen Mr. Spenlow'ille, jossa rukoilin häntä, ettei hän rankaisisi Doraa minun kovan onneni tähden.
Mutta kuules nyt miten minä onneni menetin. Kerran antoi korkea suojelus-jumalattareni erään, Aktaionin viiniköynnöksistä tehdyn, suljetun kopan vartioittavaksi Kekropin mainioille tyttärille sillä nimenomaisella käskyllä, etteivät millään muotoa saisi koppaa avata eikä sen salaisuutta tutkia.
Mun pitää tehdä hänelle mieleksi. Tässä siis on se välikappale, joka on tuottava selkoa onneni salaisiin kohtaloihin! Oi Jumalani, kuinka sitä hetkeä odotan! Hän otti avaimen portista! Mikä lieneekään tarkoituksensa näin eriskummallisella työllä? Anna.