Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
Ja tottahan ne Taavin päästävät, kun eivät saa täyttä todistusta häntä vastaan. Oma kurjallinen onneni ja elämäni oli niin rakas, ett'ei sen rinnalla toisen onni maksanut mitään. Minä toivoin aina vaan tulevani terveeksi taas, ja asiain tasaantuvan entiselleen. Siis en sanonut mitään, en vaikka nimismies kävi täällä tutkimassa.
Oi, nähneekö äitini nyt, miten köyhä tyttönsä on onnellinen? Jumala siunatkoon teitä! Te olette minun onneni enkeli.» »
ANNA-MAIJA. Sinun parastasi minä vain valvon, sinun parastasi Liina! Kiitoksia! Kyllä jo riittää täksi kertaa. ANTTI. (Oven luona). (Itsekseen). Ah, siis taas näen hänet elämäni ilon, onneni. Miten hän on kaunistunut! (
Jätät minut oman onneni nojaan. Sanon sen suoraan. Näes, minä olen tuommoinen rauhaton tuittupää. Voi, jospa olisi siinä kaikki. Mutta minä olen ehkä vaarallinen ihminen, pahantekijä, jota jahdataan korvesta korpeen kuin sutta ikään. Minä vetäisin sinutkin onnettomuuteen, Matlena. Ei, ennemmin kärsin yksin tulkoon mitä tuli! Lähde nyt, minä vien sinut lähimpään taloon.
Oi, Mirjam, etkö ymmärrä, onneton, ettei se enää ole ainoastaan uskontoni, kansani vihollisia, joita aion murhata, vaan nyt tahdon myös kostaa sukuni häpeän ja hävitetyn onneni!" Mirjam ei vastannut. Hän pani kätensä ristiin ja nosti kyyneleiset silmänsä taivasta kohden. "Oi, Herra Jeesus, elävän Jumalan poika, vapauta hänet vihan kahleista!" kuiskasi hän rukoillen.
Voi päiväni päivyt, voi onneni kukka, Voi ihanin ilmiö mun unelmain, Voi eloni toivo ja toimeni määrä, Miks riisti sun kohtalo rinnaltani? Olin hukannut kaikki mä, toivon ja taivon, Halun nautintoon, elon iloni myös, Sinä yksin, impeni, olit mun kaikki, Sinä johdatustähteni synkässä yöss'.
Nyt poissa on ponsi ja eloni tuoksu, hän poissa, mi elolle arvoa soi, mä varjona vaappuen muistoja uusin, en mennyttä loitsea eteeni voi. Voi päiväni päivyt, voi onneni kukka, voi ihanin ilmiö mun elämäin, voi toivoni toivo ja toimeni määrä, miks riisti sun kohtalo minulta näin?
Te olette jalo mies, sanoi äitini, sillä ilman teitä olisin surrut itseni hupsuksi, kun tuo Heikki parka oli niin kauvan poissa, että luulin hänen joutuneen jonkun paholaisen tapettavaksi tahi Oulun koskeen suistuneen. Vaan nyt sen selvästi huomaan, että mihin itseni mailmassa käännän, onneni Jumalan kädessä seisoo.
Mitä ajatella? Mahtaneeko hän huomata, että minä olen niin omituinen ainoastaan häntä kohtaan, jota minä kuitenkin sydämeni syvyydessä jumaloin? Minkä johtopäätöksen hän mahtanee siitä tehdä? Minä tahtoisin antaa pois koko poloisen elämäni, tahtoisin kernaasti heittää pois koko oikullisen onneni saadakseni tietää hänen todellisen ajatuksensa minusta.
Elon kirkkaassa kevähässä Tai sen syksyssä synkeässä Mihin onneni rakennan? Rakennanko sen lempeen naisen, Hellän, lempivän, uhraavaisen, Viisaan, viehkeän puolison? Ei, ei! Vaikkakin lemmin naista, Lemmin kaunista katoavaista, Ylemmäksi mun kaihon' on! Rakennanko ma onnen' sitten Kiiltoon kirkasten aartehitten? Mihin onneni rakennan?
Päivän Sana
Muut Etsivät