Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
Ja säästämättä vaivojaan Hän hoiti armastansa, Vaikk' ylhäisen ain' arvonsa Hän muisti "kreivin aikana" Ei unhoittanut kansa. Ja Suomen suloutta hän Niin mielin, kielin lempivän Kuin maamme lapsi, näytti. Ei ylistellen innoissaan Hän toivotuilla aarteillaan Jo silloin Suomen täytti. Kuin ennushenki, Suomenmaan Hän kuningasten kunniaan Jo aikanansa nosti.
Entäs se sorea puu? Kun lempivän, siskollisen kumppanin suu on vaiennut, hellä silmä umpeen mennyt, sen sielu, tuo puun kirkas peili, pois eronnut, niin puun oksat painuvat mannerta päin ja uhkeista lehdistä lähtee kiiltävä kulta ja putoilee kyynelhelminä alas. Pitkällisesti vaalenee vihannuus; pitkällisesti häviää kaikki ilo, sitte kauneus, sitte voima ja vihdoin elämä.
DARNLEY. Oi, Maria, avioliittomme ensimäisinä kuukausina luulin teidän lempivän minua. KUNINGATAR. Kautta Jumalan, sen minäkin luulin. DARNLEY. Mutta nyt joku on tullut meidän välillemme. KUNINGATAR. Mylord! DARNLEY. Ei, kuulkaa minua, muuten voi pian olla myöhäistä! Uhkaatteko? DARNLEY. Maria, et tiedä mihin lempi voi ihmistä saattaa! KUNINGATAR. Tiedän, raakuuteen se voi saattaa!
Mä rastahan tunsin, mi lauloi Koko aikansa armaalleen, Kanervan- sekä puolukanvarret Ne nyökkäsi laululleen. Sen lemmenhehkua säistäin Sinikelloset nurmella sous, Ja tähdikön silmyet loisti, Puna mansikan poskelle nous. Mut siipienräpsettä kuului Ja rastahan rintahan Löi kyntensä haukka ja laulu Kuol' lempivän laulajan.
Jos mulla on aatos, mi viipyä vois. Jos mulla on aatos, mi viipyä vois, Kun vihdoin jo saapuvi ilta, Mua viime tietäni kantais se pois Yli sointujen, joissa kaikuja ois Suvimetsistä, lainehilta. Ma sointujen sillalla leijuisin pois, Vain viipyin, ja uinuvan lailla, Suvi väikkyis, ja metsät ja lainehet sois, Ja minuun ne katseen lempivän lois, Jota lähtevä muuten on vailla. Varjojen saari.
»Näethän, että ma nauran nytkin, katso, ma nauran silmäripsien alta.» Nauranet, itket sydämessäsi, kyynele killuu silmäripsien alta. »Lempivän hymy on kyynelten halki.» Miksi siis raskaasti sydämesi huokaa? »Rakkaus rintani ahtaaksi teki.» Huoneessa tässä on kuolema käynyt. »Aukaise silmäsi, armas!
Elon kirkkaassa kevähässä Tai sen syksyssä synkeässä Mihin onneni rakennan? Rakennanko sen lempeen naisen, Hellän, lempivän, uhraavaisen, Viisaan, viehkeän puolison? Ei, ei! Vaikkakin lemmin naista, Lemmin kaunista katoavaista, Ylemmäksi mun kaihon' on! Rakennanko ma onnen' sitten Kiiltoon kirkasten aartehitten? Mihin onneni rakennan?
Hänellä on tupansa tuolla, missä lapsensa ilakoiden huhuavat, on pienoinen saunansa ja vähäiset elantonsa, ja on tulevan vuoden turvattu vilja; ja hän rakentaa jo aatoksissaan uuden tuvan ja suuremman saunan ja toivoo suurempia satoja uudesta suuremmasta kaskesta. Maa häntä näyttää suosivan ja lehto lempivän, parhaita aarteitaan hänelle luvaten.
Hän rauhani vei, Ja siitä on vuosia vierryt. Kaks' kieltä on suussa tuon pettäjän Mist' toinen vei mielenkin multa. Oi, vaikka hän tiesi mun lempivän, On hänellä toinen jo kulta. Vaan joskin mun suruni kuolohon vie, Jos tylsäksi mieleni vuoli: Hän rakkahin kaikista mulle lie, En ikänä toisesta huoli. Henrik heräsi unelmistaan. Mitä lauluja sinä laulat!
Kun rakkaus suur On syntynyt juur, Niin mielestä lempi vanhemmat poistaa, Ja syntymämaa Myös poistua saa, Kun lempivän toivo kirkkaana loistaa. Näin myös kävi mun, Kun kohtasin sun, Sain rintahan liekin tää miten vaivas! En kertoa voi Min tuskan se toi, Vaan toivoni ol' kun kirkkahin taivas.
Päivän Sana
Muut Etsivät