Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
He ylistellen lauloivat Suloa paimenmuistoin, Kuin kautt' ois rinnan kulkeneet Purojen, metsäpuistoin: Kuink' kevät uhkui armautta, Kuink' kesä kantoi kukkia, Syys kuink' on runsas lahjoistaan, Syys-illat rauhaisia, Ja talven jäillä leikitkin Kuink' ovat raittihia.
Työt jalot, suuret rajoja ei tunne, Vaikk' oman maan ja kansan kehdokseen Ne kaipaa muuten rientävät ne kunne Vaan tosi tarve etsii avukseen. Sen tunsi Ruhtinaamme kansoinensa, Kun Balkan-niemi kutsui avuksensa. Nyt kansa vieras läpi vaiheittensa Ain' ylistellen muistaa Valtiaan, Jok' ihmiskunnan voitoks uhriensa Kautt' osti orjuudesta Balkan-maan.
Henrik huomasi, että Uuno istui vähän kyllästyneenä eikä näyttänyt hyväksyvän. Samoin vaikenivat muutamat muut. Toiset taas huusivat ja jatkoivat puhetta yhä hehkuvammilla sanoilla, ylistellen kaikkien suomalaista "yhteistä" isänmaanrakkautta. Henrik rupesi silloin taas istumaan nurkkaan.
»Sitä en näytä.» Elsa luuli, että se oli Aapon kuva. »No saat sinä sen sentään nähdä, vaan en minä sano nimeä.» Elsa ei tuntenut sitä, Mari kertoili siitä ylistellen kaikin tavoin ja lopuksi sanoi nimenkin, joka oli sekin vieras Elsalle. Aapon kuvaa ei ollut eikä Mari puhunut hänestä sanaakaan eikä muistakaan entisistä asioista. Elsa sai sen käsityksen, että Marista piti hyvin moni poika.
Ei tiedetty, mistä hän tuli ja minne meni, eikä kuka hän oikein oli, lempeäsilmäinen, hymyilevä hissuttelija, yrttien keräilijä, voiteiden keittäjä ja elukoiden parantelija. Taisi olla hyvinkin köyhä, koska sai äidiltä lähtiessään evästä konttiinsa ja isältä tupakkaa, ja kiitteli siitä liikutettuna moneen kertaan, ylistellen ystävällisiä ihmisiä ja anteliasta taloa.
Ja säästämättä vaivojaan Hän hoiti armastansa, Vaikk' ylhäisen ain' arvonsa Hän muisti "kreivin aikana" Ei unhoittanut kansa. Ja Suomen suloutta hän Niin mielin, kielin lempivän Kuin maamme lapsi, näytti. Ei ylistellen innoissaan Hän toivotuilla aarteillaan Jo silloin Suomen täytti. Kuin ennushenki, Suomenmaan Hän kuningasten kunniaan Jo aikanansa nosti.
Välistä mairitellaan häntä »kauniiksi», välistä »veitikaksi vereväksi l. punaveriseksi», ylistellen hänen sekä ulkomuotoansa että avujaan. Sanalla sanoen, Lemminkäinen on »mies mitä parahin», vaikka tosin »tuli vähän vialle», koska liian paljon tahtoi elää »impien iloissa», kassapäiden karkeloissa.
Kauvan olen tehnyt tuohon juonikkaasen lukkoon avainta, mutta vihdoin se onnistui. Sillä minä avasin ja lukitsin kaapin juuri kuin omalla avaimellaan", sanoi poika ylistellen sankari-tekoaan. "Mutta jos vain joku näki sinun siinä työssä, silloin olet hukassa", sanoi Lauri pelkääväisesti; näyttipä siltä kuin hän olisi saanut uuden murheen poikansa rikoksen ilmi tulemisesta.
"Matti valkean sytyttää, Matti valkean sammuttaa, Matin silmistä vettä tippuu", sanotaan ylistellen, mielukkaasti Matista. Päivät pitenevät pitenemistään, aurinko siirtää nousuaan yhä enemmän itään, tehden jokapäivä yhä suuremman kaaren ja tullaan Mariaan. Nietokset litistyvät alemmiksi, pienemmiksi, hanki kannattaa aamupakkasessa, mutta sydänpäivällä solskuu lumi jaloissa.
Näin sanottuaan otti kaunis kreivitär vähäisen lehden salkustaan ja luki siitä runoelman, jossa kaikki muinaisajan jumalat esiintyivät toinen toisensa perästä Kaarle XII:n hyveitä ylistellen: Mars hänen urhoollisuuttaan, Apollo hänen kauneuttaan, Jupiter hänen rehellisyyttään, Minerva hänen viisauttaan, Diana hänen metsästysretkiään j.n.e.
Päivän Sana
Muut Etsivät