Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
Jos mulla on aatos, mi viipyä vois. Jos mulla on aatos, mi viipyä vois, Kun vihdoin jo saapuvi ilta, Mua viime tietäni kantais se pois Yli sointujen, joissa kaikuja ois Suvimetsistä, lainehilta. Ma sointujen sillalla leijuisin pois, Vain viipyin, ja uinuvan lailla, Suvi väikkyis, ja metsät ja lainehet sois, Ja minuun ne katseen lempivän lois, Jota lähtevä muuten on vailla. Varjojen saari.
Ja hän: »Vaikk' kantais sata naamiota sun kasvos, eivät vähimmätkään oisi minulle salatut sun miettehesi. Näkysi näit, siks ettei sydämesi vesiltä rauhan sulkeutuisi, jotka lähteestä ijäisestä virtailevat. En kysynyt: 'Mik' on sun? kuin se tekee, mi katsoo silmin vain, jotk' eivät näe, kun hengetönnä kuollut ruumis lepää.
Nyt vihellyksin kutsui pois hän kumppaniansa. Vaan Diomedes vain sitä mietti, mik' ois teko rohkein, nuoko hän valtais vaunut, joiss' asu hohteli uljas, aisast' ottaen veis tai kantais hartiavoimin, vai useampia viel' urojoukkoa Thrakian surmais.
Suomehen jos voisin Teidät tuoda, toisin, Että maamme pohjoinen Aina kantais keväimen, Toisin tuoksun kiihkeän, Vuoren aina vehreän, Ah, te kukat helmikuun, Kukat Pinciolla! Vaan te hennot kukkaset, Kukat Pinciolla, Ette kestä noita Pohjan taisteloita. Kotianne varten vaan Synnyitte te kukkimaan. Eihän viinirypäleet Pohjanmaille eksyneet, Eikä kukat helmikuun, Kukat Pinciolla.
Kaikessa näytti riemu elävän; Hymyili maa, kuin kantais enkelit sen, Ja aallotar ja tuulet keskenään Iloisna lasna telmi kuin ma itsen. Vaan kohta poistuit, lapsuus ihanin; Et sydämeeni koskaan enää loista. Ain' uus' on metsän somuus keväisin, Elomme vaan ei kuki kertaa toista.
Ja arvoises jos oisi Suomen herrat, he valtakuntas rajat laajentais, he kantais kansan verot kymmenkerrat ja ritariston rivit taajentais, näin asejoukot, idän, lännen verrat, he herttuansa johtoon asettais, ja Sinun väreissäsi välkähtäen he voittais Venäjän kuin Ruotsin väen.
MARGAREETA. Niit' et mieli lainkaan, Et rippikirkoss' käynyt pitkään aikaan. Uskotko Jumalaa? FAUST. Ken väittää uskaltaapi: Ma uskon Jumalaa? Papilta, viisahilta saapi Vaan vastuun, joka tutkijaa Ivaavan näyttää. MARGAREETA. Et siis uskokaan? FAUST. Mua, armas, oikein oivalla nyt vaan! Ken Hälle antais Nimen ja kantais Tään uhrin: uskon? Ken tohtis kielin Ja uhkamielin Sanella: usko en?
Kantais saavilla ja valais tulen niskaan, niin tulis piankin loppu". "Jaa, talostako vai?" pani toinen taas väliin. "Sinäkin siinä, sen retale!"
ARVIRAGUS. He tähän meiltä jäivät. Hänestä veli selviää, ma toivon. Sanovat julmaks häntä. BELARIUS. Tuskin vielä Hän miehenäkään kauhua ja vaaraa Voi älytä; vaikk' älyn puute usein On syynä pelkoon. Katso veljeäsi! GUIDERIUS. Se Cloten oli hupsu, kukkaro Rahasta tyhjä. Herkuleskaan hänelt' Ei puhkais aivoja, kun niit' ei ole. Jos tät' en tehnyt ois, niin näin se narri Mun päätäni nyt kantais.
Oi, sääli, Ett' ei hän maataan laittanut niin ruokkoon, Kuin tämän tarhan me! Näet, määräajoin Me marjapuiden kuoreen haavan teemme, Ett' ydystä ja voimast' eivät paisuis Ja liikaa rehevyyttään lahoaisi; Jos näin hän suurten tehnyt ois ja pöyhkäin, Nää alamaisen hedelmää nyt kantais Ja hän sais sitä maistaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät