United States or Turks and Caicos Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Maksoipa elää näin kauan, että sai nähdä hänet tuollaisena: sysättynä pois joka kodista. Vieraan pää vaipui alas. Hän koetti puhua, mutta sanoja ei tullut hänen kielellensä. Menkää! sanoi kelloseppä, käyden tylysti hänen olkapäähänsä ja osoittaen ovea. Täällä ei ole levonsijaa teille. Vieras otti viulunsa ja käyränsä ja vehreän säkin ja hiipi ovelle.
Iikka sulloi pataan vehreän olkilyhteen ja ammensi siihen enemmän lunta. »Vähäpä minusta, joka toimiskelen täällä lämminten tulien luona», sanoi hän, »huonommin ne voivat tuolla alhaalla jäällä.» De la Barre kumartui tirkistelemään pataan. »Mitä tuo on? Keitetäänkö sitä hevosväen hevosille?» »Siitä tulee viiniä niille, jotka lähtevät kuolemaan.» »Viiniä hevosilleko?» kysyi De la Barre.
niin kansalle saaren vehreän sen se laulais laulua uutta: miten suukkoset antaa kuoloa voi ja suukkoset kuolottomuutta. Niin sinua katsoin neiti, kuin kangas kanervatansa, niin sinua kuulin neiti, kuin salo kevätkäkeä, kunnahalla kukkuvata.
Tässä pihanpuolisessa huoneessa olin minä viettänyt elämäni kolme ensimmäistä vuotta... Ohuet harmaan vaaleat kähärät liehuivat niiden kasvojen ympäri, jotka selvimmin olivat kiintyneet muistiini minä voisin vielä maalata hehkuvien silmien vehreän vaalean loiston ja kasvojen harmaan-värisen ihon. Hän oli neiti Streit, minun kasvattajattareni.
Mut leivästä ei kansa elä vaan, ei mesileiväst' edes tiedonkaan, vaan niinkuin päivän kumppaliksi suotu on vieno, valju kuu ja niinkuin puu on luotu heelmää antamaan, niin järjen siskoksi on tunne luotu ja hyöty kauneutta kantamaan. Ja ainapa vainion keskehen näin esi-raatajat entisaikain leposijaksi lintujen lentäväin puun vehreän jäädä antoi.
Rovasti veti povestaan vehreän silkkipussin, jonka silmukkojen läpi kuulti rahaa. Mallan silmä välähti. Hän ojensi laihan kätensä ja lupasi: "Minä palvelen teitä kuin ruumis sielua, sen takaan Jumalan nimessä." Taaskin ilmaantui rovastin huulille kummallinen hymy, joka piankin katosi. "Tässä on rahat", lausui hän. "Laita niin, että kohta kuulen toimistasi."
Ilta hämärtää, huomautti Matti, menkäämme nyt katsomaan mistä minä rahaa lainaksi saan. Noin puolen tuutia vaellettuamme takamaan ikivihreässä havumetsässä, saavuimme erittäin korkean kuusen luo. Ylpeänä nosti Tapiolan vanhus vehreän päänsä yli metsän kaiken, tuonne ylös kohti ijäistä valoa.
Suomehen jos voisin Teidät tuoda, toisin, Että maamme pohjoinen Aina kantais keväimen, Toisin tuoksun kiihkeän, Vuoren aina vehreän, Ah, te kukat helmikuun, Kukat Pinciolla! Vaan te hennot kukkaset, Kukat Pinciolla, Ette kestä noita Pohjan taisteloita. Kotianne varten vaan Synnyitte te kukkimaan. Eihän viinirypäleet Pohjanmaille eksyneet, Eikä kukat helmikuun, Kukat Pinciolla.
Suomehen jos voisin teidät tuoda, toisin, että maamme pohjoinen aina kantais keväimen, toisin tuoksun kiihkeän, vuoren aina vehreän, ah, te kukat helmikuun, kukat Pinciolla! Vaan te hennot kukkaset, kukat Pinciolla, ette kestä noita pohjan taisteloita. Kotianne varten vaan synnyitte te kukkimaan. Eihän viinirypäleet pohjanmaille eksyneet, eikä kukat helmikuun, kukat Pinciolla.
Jumalan kiitos! tyttöni kuoli, Järven aaltoihin hyppäsi hän. Paremp' on toki järvehen kuolla, Kuin himo-uhrina Pojarillen. Hauta, jo vie tää kauhtunut korsi, Vahvankin sekä vehreän veit! Auta jo leskeä miehensä luokse,