Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. toukokuuta 2025
Hälle Antto vanginviejä vastas: "Jollen tuo ma heille ruokaa, viinaa, Jollen palaa, niinkuin lupasinkin, Turhaan ladost' etsitään heit' enää. Suo mun mennä, pidä muusta tointa!" Lausui näin ja sulloi pussiin ruokaa Ja, ehk' uupuin, läksi paluutielle. Samaan aikaan istui Aatu rosvo Harvan ladon heiniss' eukkoinensa.
Jos pääsisin kanssanne lähtemään pois!" ja kun eräänä päivänä hammas putosi hänen suustansa se putosi päivällisellä hänen lautasellensa eikä ollutkaan, verrattomaksi kummakseni, luonnollinen hammas vaan tekohammas pesi hän kätensä, sulloi kiireesti vaatteensa laukkuun ja lähti matkaan.
Kun isä lähti Ouluun suoloja noutamaan, pyrki ja pääsi poika mukaan. »Mitä sinulla on siinä säkissä?» kysyi isä. »Onpahan vähän parempia heiniä hevoselle.» Tultiin Ouluun, poika heitti heinät hevosen eteen, löi säkin selkäänsä ja meni kirjapainoon pyytämään kirjoituspaperia. »Onko sinulla rahaa?» kysyi kirjanpainaja. »Ei ole rahaa, mutta tässä olisi säkillinen lintuja, mahtaisiko heillä minkä verran saada?» »Täysi täydestä», sanoi kirjanpainaja ja sulloi säkin täyteen paperia, Sekä puhdasta että painettua, niin paljon, ettei tahtonut saada kotiin kannetuksi.
Rouva oli kerran ullakolla nähnyt suurenlaisen nelisnurkkaisen puulaatikon, jossa oli säpillä eli hakasella kiinni pantava kansi. Hän lähetti Liisan pappilaan noutamaan muutamia voilokinpalasta, joita oli käytetty pianoa pappilaan kuljetettava. Sitten hän naulasi voilokinpalaset laatikon sisäpuolelle, sulloi sen heiniä täyteen ja vei sen taas ullakolle.
Piha oli tyhjä, reet ja hevoset poissa, naiset huiskuttivat sieltä liinojaan niille, jotka täyttä karkua laskettivat jäätä myöten pois. Se meni! Se ei tullut edes katsomaan, ei tullut katsomaan edes omaa lastaan. Hän riisti pois vaatteet, joihin oli pukenut lapsensa ja itsensä, ja sulloi ne takaisin nyyttyyn.
Miihkalin ja Elinan puhellessa sulloi Antero tuopin täyteen hiekkaa ja sammalia ja ojentaen sen Miihkalille sanoi: »Katsokaa, ihan musta, ihan musta.» Elina otti pikarin ja kääntyi Miihkaliin päin. »Katso, tämän ja muutakin ovat lapset löytäneet metsästä. Arvattavasti ovat venäläiset raastaneet sen Pirkkalasta, vaan miten se on joutunut tänne?» Miihkali otti tuopin. »Kurkien häätuoppi!
Sitten hän ripusti isän märjät sukat nuoralle uunin taakse kuivamaan, sulloi saappaat täyteen heiniä ja pani ne märkiä jalkineita varten laitetulle telineelle, joka oli kiinnitetty kattoon. Kaikki olivat tänä iltana jotenkin hiljaiset. Miinan tehtaaseen meno heitä huolestutti. Vain nelivuotias Tiina jutteli nukkensa ja kissansa kanssa.
Pieni tyttärenpoika, Pekka, lähetettiin kylään hevosta hakemaan ja Liisa sulloi kiireesti tarpeellisimmat kapineet matkalaukkuun, mielenliikutuksen valtaaman Paulan kävellessä levottomasti ulos ja sisään. Sitte läksivät he molemmat valoisana kesäyönä rauhaisasta kesäasunnostaan sydänmaata kohden.
Niin syvää surua ei sininen taivas luultavasti moneen aikaan ollut nähnyt. Seuraavana päivänä näytti huone erittäin siivoomattomalta. Suuri arkku oli keskellä lattiaa ja Ilse sulloi siihen vaatteita. "Katso tässä!" lausui hän näyttäen minulle suuren kasan paksuja ruudullisia lakanoita.
Iikka sulloi pataan vehreän olkilyhteen ja ammensi siihen enemmän lunta. »Vähäpä minusta, joka toimiskelen täällä lämminten tulien luona», sanoi hän, »huonommin ne voivat tuolla alhaalla jäällä.» De la Barre kumartui tirkistelemään pataan. »Mitä tuo on? Keitetäänkö sitä hevosväen hevosille?» »Siitä tulee viiniä niille, jotka lähtevät kuolemaan.» »Viiniä hevosilleko?» kysyi De la Barre.
Päivän Sana
Muut Etsivät