United States or Djibouti ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän piirusti laatikon kanteen:
Onneksi olivat nämäkin pyssyt panostetut. Erinomaisen neuvokkaana asetti hän kannen jälleen laatikon päälle, ettei kiväärien laukauksista iskevä tuli sytyttäisi ampumavaroja ja räjähyttäisi ilmaan koko kellaria ja sen sankarillista puolustajaa. Takanaan seinällä hän huomasi naulan, johon hän heti ripusti lyhdyn siten, että sen valo lankesi suoraan portaille.
Ottaa yhden kapselin ja katselee sitä kauvan, vie sen suuhunsa, panee sitten nopeasti pois, heittää laatikon paikoilleen ja työntää pöytälaatikon kiinni. Taivas, kuinka sinä säikytit minua! VIKTOR. Elä? Minähän tulin niin hiljaa. SYLVI. Siksipä juuri. Näitkö, mitä minä tein? VIKTOR. En, pahaksi onneksi. SYLVI. Sepä toki hyvä. Käy sisään nyt, ja ole tervetullut! VIKTOR. Kiitos!
Tulitikkua ei saanut enää syttymään, sillä laatikon molemmat raapasupuolet olivat kastuneet märissä käsissä. Henrik jännitti kaikki voimansa, nosti täysinäisen ämpärin jonkin päälle, kiipesi varovasti itse sen ylitse, sitten vielä jonkin korkean ja horjuvan ylitse, ja oli onnellisesti sileällä maalla, josta näkyi kyökin oven valoisa rako.
Valkaman kartanon koko päärakennuksessa oli ainoastaan Arnold, pikku Teppo ja tämän hoitajatar. Arnold kulki huoneessaan vaivaloisesti sauvaansa nojaten. Hän näytti miettivältä. Viimein hän avasi piironkinsa alimman laatikon, kaivoi sieltä esille pari villavaate kappaletta, pani ne kainaloonsa ja alkoi linkuttaa keittiöön. Siellä ei ollut ketään. Hän meni Esterin kamariin.
Siitä kuin lähdin, siihen kuin palasin, on kulunut viisitoista minuuttia. Se oli reippaasti tehty, vaikka ma itte sen sanon, ja koska muutkin sen sanoivat. Onnen takapotku, jommoista en ole ennen saanut. Millä sinä sen sait? tahtoo toverini tietää. Sinun armirollasi. Kun hän oli mennyt, löysin sitä vielä toisen laatikon pöydältäni. En saanut sittenkään kiitollisuudenvelkaani lyhennetyksi.
Kun tulin kotiin, otin heti esille hylkäämäni vanhan laatikon jalkasotamiehineen, jotka nyt asetin asentoihin tekemään kunniaa uudelle päällikölleen. Ja nyt ne näyttivätkin oikein pulskilta, kun päällikkö oli rintamassa, ja minä olin aivan ihastunut niihin. Samassa avattiin ovi ja äiti astui sisään. Nopeasti pistin käteni uuden everstin päälle, luullen sen olevan siellä hyvässä kätkössä.
Tultuansa alas herra Mörk'in huoneesen viipyivät he siinä ainoastaan niin kauan, että taloudenhoitaja mitä huolellisimmasti ehti lykätä laatikon takaisin paikallensa. Sitten sammutti hän Kynttilän lyhdystä ja astui nyt vankinsa kanssa hänen oman kamarinsa ulkopuolella olevan kolkon etuhuoneen läpi ulos pihalle.
Athos meni ilman mitään epäluuloja ja veti taskustansa kaksi pistole'a, maksaaksensa; isäntä oli yksinään ja istui tiskinsä takana, puoliavoimen laatikon ääressä. Hän otti Athoksen antaman rahan käteensä, käänteli ja väänteli sitä sinne tänne, ja yht'äkkiä ärjäisten että raha oli väärä, ilmoitti hän otattavansa kiini hänet sekä hänen toverinsa, väärän rahan tekijöinä.
Sitte sulki hän kovasti laatikon, sitoi liinan kaulaansa ja sanoi jyrkästi: "Mitäkö minä ajattelen? Että sinä olet nuhjus, kun et edes puolusta omaa lastasikaan, ja että tuo rouva on itse piru. Mutta Jumala on oikeuden Jumala ja Hän kyllä vielä antaa totuuden tulla ilmi!" Niin sanoen läksi hän tuvasta rantaan vaatteiden puuhaan.