Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
»Ui, lapseni, kuinka sinä minua säikytit.»
Vaan palossa hiuskarvan varass' oli myös Rechan henki. NATHAN. Mitä? Rechan henki? Mun rakkaani? En ole kuullutkaan. No, talokin ois saanut mennä silloin. Hiuskarvan varass'! Oh, hän onkin varmaan, hän onkin palanut! Se tunnusta! Kaikk' ilmaise! Mua älä kiduta, vaan surmaa! Hän on kuollut siis. DAJA. Jos ois hän kuollut, kuulisitteko sen multa? NATHAN. Miks säikytit siis mua? Rechani, oi Recha!
Oi autuuteni, kruununi, Mun Jumalani, Herrani! Sua sydämeni halajaa, Yöt päivät aina hehkuen, Vaan sit en lausutuksi saa, Sen vuoksi hiljaa rukoilen: Oi autuuteni, kruununi, Mun Jumalani, Herrani! Kun isäni liittyi meihin, äitini käski minun hänelle lukea seuraavan virren: Oi kuin kauheasti Mua säikytit, Kun katselit Mun puoleheni ankarasti, Miss' särkyneillä sydämin Ma Herran eessä makasin.
Ottaa yhden kapselin ja katselee sitä kauvan, vie sen suuhunsa, panee sitten nopeasti pois, heittää laatikon paikoilleen ja työntää pöytälaatikon kiinni. Taivas, kuinka sinä säikytit minua! VIKTOR. Elä? Minähän tulin niin hiljaa. SYLVI. Siksipä juuri. Näitkö, mitä minä tein? VIKTOR. En, pahaksi onneksi. SYLVI. Sepä toki hyvä. Käy sisään nyt, ja ole tervetullut! VIKTOR. Kiitos!
"Ei, sen uskon minäkin, hitto ollen, koska voin arvotonna pitää nimitykset: maisteri ja renki, puhutellessani Antti Pietaria ja Erkkiä." "Ja Ahti hän lempii morsiantaan," lauloi Stiina istuessaan ahkerana kangaspuissa. "Ja Ahti hän lempii morsiantaan. Herranen aika, miten säikytit minun! Ei, mutta nyt katkesi lanka. No, annas kun solmean tai solmea sinä, Erkki."
RIIKKA. Sinäkin hänet säikytit niin pahasti illalla. Miltähän sinusta tuntuu, jos tyttö raukka vielä menee sekaisin päästään. KORTESUO. Kas niin! Minunko syykseni se nyt käännetään kaikki? RIIKKA. Eipä niin sinunkaan syyksesi. Mutta olisit sinä saanut häntä hiukan ihmisiksi kohdella yhtäkaikki. Oma lapsesi hän kumminkin on. KORTESUO. Sen vuoksihan minun juuri tulee häntä kurittaa.
Se oli Yrjö, juuri se, jota hänen ajatuksensa olivat tarkoittaneet. "Sinäkö Yrjö! Onko mahdollista! Miten sinä minua säikytit, ja kuitenkin miten onnellinen olen nyt taas!" Hän lepäsi Yrjön sylissä. Viimein hän tointui ja vei hänet syrjässä olevaan huoneesensa, istahti hänen eteensä ja katsoi häntä tutkivasti silmiin. "Oletko se sinä todellakin!
"Niin katsopas: Ja Ahti hän lempii morsiantaan." "Niin, mutta enpä minä kuollutkaan, vaikka minun vähän säikytit." "Tiedätkös, minä tulin kertomaan uutisia. Nyt on kaikki kunnossa 'Ja Ahti ei istu nyt lammella, ohi nyt on jo koittelun aika, niin nyt on kaikki Niemelässä kunnossa." "Vai niin, minäpä käyn katsomassa, millaista siellä on.
Saat rankaisun, kun näin mun säikytit: Ma sairas olen, altis pelolle, Vääryyttä kärsinyt ja pelon alla, Turvaton olen leski, pelon oma, Ja vaimo luontoaan jo pelkoon luotu. Jos tunnustatkin, että puhut pilaa, Ei säikkyneet saa elonhenget rauhaa, Vaan värjyin värisevät kaiken päivää. Pudistat päätä; mitä sillä tahdot? Miks synkeästi katsot poikaani? Ja miksi käsi povellasi, miksi?
Päivän Sana
Muut Etsivät