United States or Albania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Peittää Hurtta sydämensä, viihdy ei hän Hovilassa. Virkkaa vihdoin: »Eikö lemmi enää hän kuin ennen mua?» Vastaust' ei Pirkko emmi: »Kärsii hän, siis lempii sua!» Painaa nojaan seinähirren Irja päänsä kaunokaisen, kuulee Tuonen toukan virren, virkkaa suulla surevaisen: »Ah, on täällä Hovilassa kaikki hämärää ja kummaa, niinkuin tarun maailmassa asteleisi tietä tummaa!
CATESBY. Niin isän tähden prinssiä hän lempii, Ett' ei niin mihin suostu häntä vastaan. BUCKINGHAM. Mut' mitä luulet Stanleyst'? Eikö hänkään? CATESBY. Hän tekee kaikki niinkuin Hastings tekee. BUCKINGHAM. No, hyvä, siis vaan tämä: mene Catesby, Varoen tunnustele Hastingsilta, Kuink' ovat hälle mieleen meidän hankkeet. Toweriin huomiseksi häntä pyydä Neuvottelemaan kruunauksesta.
MENECRATES. Pompejus hyvä; Vaikk' aikailevat, eivät siltä kiellä. POMPEJUS. Mit' anomme, se halpenee sill' aikaa, Kun heiltä ryömien sit' anelemme. MENECRATES. Sokeudest' anelemme usein tyhmää; Sen silloin meiltä kieltää viisaat vallat; Näin voitoks on, jos rukoust' ei kuulla. POMPEJUS. Sen täytyy onnistaa! Mua kansa lempii.
AGRIPPA. No, ovatko jo langot eronneet? ENOBARBUS. Pompejon kanssa sopivat; hän läksi; Muut kolme vielä allekirjoittavat. Octavia itkee Roomast' eroansa; Murheissaan Caesar on; ja Lepidus Pompejon pidoista niin sanoo Menas Sai keltataudin. AGRIPPA. Jalo mies, se Lepidus! ENOBARBUS. Tavaton! Kuinka Caesaria lempii! AGRIPPA. Ja kuink' Antoniota jumaloipi! ENOBARBUS. Caesar? Se ihmiskunnan Jupiter!
Ja poikki hän hakkaa käärmeen pään; mut myrkkyään kyy ehti jo kyllin valaa: uron eessä nyt nainen on suloinen, uros huomaa sen, hän naista jo lempii salaa, hänet hurmaa jo muhkeat muodot nuo, joit' tarjoo tuo sydän hällä ja pää jo palaa. Ja nainen virkkavi naurusuin: »Minun nimeni soipa on Phryne.
Olenhan iloinen, onnellinen morsian, onhan minulla kelpo sulhanen, joka minua sydämestään lempii. Välistä tosin hänkin suuttuu ja rypistää silloin niin somasti kulmakarvojaan. Mutta sitte tulee hän kiltiksi taasen. Toista on äitini laita. Hänet kun kerran pahalle tuulelle saa, on hän totinen pitkän aikaa. Ja kaikesta hän viitsii suuttuakin.
Eikö hän petturin nimeä ansaitse, kuin sillä tavoin teeskentelee ja on minua rakastavinaan, vaikka sydämensä on toisen oma. BLOM. Hä? Toisen oma? MARI. Niinpä kyllä. Eikö hän sitä sinulle tunnustanut? BLOM. Ei eikä Varsin toista hän minulle kertoi MARI. Hän on siis pettänyt sinutkin. Eva Ruususta, tuota ilkeää virnakkaa hän lempii. BLOM. Eva Ruususta! Kuka on sinulle semmoista kertonut!
Sopertavainen vielä paastoo, mutta kun kielen saanut suuhun on, hän ahmii jokaisen ruoan jokaisessa kuussa. Ja moinen sopertava lempii, kuulee viel' äitiään, mut puhumaan kun oppii, tuon toivoo kuolleeksi ja kuopatuksi. Näin hänen, joka illan, aamun antaa, myös tyttärensä kauniin tummuu iho, tuo valkea niin ensi katsannolla. Ja sinä, ettet hämmästyisi, huomaa, maan päällä ettei ole hallitsijaa!
Voi, herjaa, häpeäänne, jos vaimo valtiaan sep' oisi kauhun käänne! näin täällä tavataan. Pian kalman karkeloihin häipyis häänne. Oh, onnettuutta, näin jos parhaat maan vain aattelevat omaa onneaan! »Vaikk' kaatuis valtakunnat, maat, me oomme yhtä autuaat! Sen viestin täältä viedä saat: näin lempii lemmen ruhtinaat.
Niin oli sentään metsä voittajas! Ja vielä metsässä ma uneksin, kun vanhat hongat iltavirttään soitti syystaivaan syttyessä tähtihin. Yö, Metsä, Kaaos ottaa takaisin, min siltä kerran ihmiskäsi voitti, ja huviks kohtalonsa tähtien vain lempii, vihaa, raataa ihminen. Sua turhan harhakuvan tapailijaa ei ole sulla pysyvätä sijaa!