Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025


Oi, tiedän yön, ja itkuun laulut taipuu Mut vait ma päivää etsin, muistain ain, Kun milloin mieli mustaan suruun vaipuu, Ett' auringossa heelmät kypsyy vain. Mailmahan ihmeiden, Helios, loista, Mielestäs, ihminen, Synkeys poista. Foibos hän varjoja Silmin ei koskaan nää! Usvien sarjoja Kuolo vain ymmärtää! Murheiden kaaos Karkota ihminen, Riemua saaos Mailmassa ihmeiden!

Taikka ehkä olin minä aivan paikallani, sitä en tiedä. Mutta jossakin syvällä allani näin minä meren ja meressä saaren, jonka keskeltä kohosi suuri, pitkä valtarakennus. Laskeusin sitä lähempää tarkastelemaan. Huomasin heti, että siinä asui järjellisiä olentoja. Rannaton Kaaos ympäröi sitä kaikkialta.

Filosofinen intuitsioni, samalla tavalla kuin musikalinen inspiratsioni, käsittää, että tämä maailma on Kosmos eikä Kaaos.

Toista on meikäläisten spiritualistein: meille on näkymätön maailma kaikkine voimineen ja olioineen sanalla sanoen selviö. Ja koska näkyväisessä maailmassa vallitsee ehdoton lakisiteisyys, on meidän pakko olettaa, ettei näkymätön maailmakaan ole kaaos, vaan järjestetty kosmos. Senkin elämää johtavat järkähtämättömät lait.

Isäni huoneessa vieraana seison ja maailman petollisuus poveani haavoittaa ja niinkuin luulen haavoittaa sitä lemmenkin nuoli. Oi kaaos ihmeellinen! Huomaa kuinka hän hymyilee, kuinka katse liekehtii, koska haastelee hän sulhasensa kanssa. Häntä ällös vaan pettäkö kuin ensimmäisen ystäväs.

Silmiäni kirvelee, päätäni pakottaa, epätoivon hyrskyt temmeltävät sydämmessäni. En ole hyvä, en ole nöyrä enkä alistuvainen. Sieluni on kaaos. Vähäsen multaa otsan ja rinnan päälle se tekisi minulle hyvää. Höyrylaivalla. Kiitos Leonore, kiitos päänalasestasi! Se oli minulle todellakin rauhoittava alanen.

Kuin ihmeellii'n kangastus Toivomme maasta Hän seisoovi raueten lehtien varjoss'. Ja nuorukaisen katse matkan päästä Kohden kaunist' morsiant' On teroitettu niinkuin hourailevan; Posken liekki siirtyy pois Ja sydän lyö tuimasti Paisuvass' rinnass', Ja sieluns on teiskova, kiertova kaaos.

Muodoton sekasorto, kaaos, tulee, niinpian kun se joutuu pyörivään liikkeeseen, yhä enemmän pyöreäksi ja sen ainekset lajittuvat painovoiman vaikutuksesta pallomaisiin kerroksiin. Se ei enää ole kaaos, vaan pyöreä, tasapainossa pysyvä maailma. Mitäpä tulisi maapallostamme, jos se äkkiä lakkaisi pyörimästä?

Oi kaivattuni, saavuttamaton, kun tuhat vuotta kerran mennyt on, vaikk' ehkä kaukanakin toisistaan, on vuotehemme alla saman maan. Ja tuhat kertaa tuhat vuotta kun on mennyt yli tomun sun ja mun, niin ehkä kaaoksessa kaikkeuden niist' yhtyy toisehensa hiukkanen. Sen hetken eessä, saavuttamaton, vuostuhannet vain harhan unta on. Niin mitä kosmos yhteen vienyt ei, sen, kaivattuni, ehkä kaaos vei.

Täydelliseksi maan Järjesti Luoma, Kaiho se sun on vaan, Ihmisen tuoma. Murhe kun milloin vie Mielesi kaaokseen, Huuda jo silloin sie Foibosta soittoineen! Henkehes saaos Helios loistamaan: Murhe ja kaaos Jättävi jälleen maan! Hän seisoo yli kirkkaan lähteen nojauneena vainen, Jo vuosituhansia siinä on hän seissyt noin.

Päivän Sana

arvellaan

Muut Etsivät