Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
En tahtonut nukkua, vaan halusin olla yksin ajatuksineni. Olin samassa huoneessa ja samalla paikalla kuin sinäkin päivänä, jolloin Fredrik tuli ja sanoi minulle: »Nyt meidänkin täytyy lähteä sotaan!» Niinkuin silloinkin, tuntui nytkin ilma tukehduttavalta ja ruusut levittivät voimakasta tuoksuaan, ja minä luulin kuulevani sotatorven ääntä, joka kiirehti matkaan joutumaan. Minä voin kuvitella täydellisesti mielessäni sen mielentilan, jossa silloin olin uneksin, että ovi aukeni ja Fredrik hiipi sisään sanoakseen minulle jäähyväisiä. Vähitellen tunsin kadottavani tietoisuuden nykyisyydestä, ja elin vaan tuota tuskallista eronhetkeä: Kaikki, mitä sen jälkeen oli tapahtunut unohtui ja tuo päähänpisto, joka oli minut vallannut, tuli yhä voimakkaammaksi. Odotin vaan, että ovi avautuisi ja rakastettuni astuisi sisälle. Mutta voidakseni sitä nähdä, täytyi minun uneksia, että pidin silmäni auki. Tämä oli tosin vähä rasittavaa, mutta onnistui kuitenkin avasin hiuskarvan verran silmänluomiani, ja... Ja tuossa oli suloinen näköhairahdukseni, kaivattuni.
»Halloo! Laps, miksi avaa et? Nukutko, valvot siellä? Sa itketkö vai hymyilet? Mua millä muistat miellä?» »Sa, Wilhelm, ah! Näin myöhällä? Mult' ollut mielen särkeä on valvokki ja uni! Mist' tulet, kaivattuni?» »Vain sydän-yöllä samoomme. Ma Böhmin maasta kulen. Ma myöhään lähdin matkalle, sua ottamaan nyt tulen.» »Ah, armas, ensin tänne käy!
Väinö löi lohta niskaan Aaron päästellessä uistintaan lohen suusta ja sanoi: Sinä meren neitonen, minun ihanaiseni, minun sydämeni sytyke, tulit sinä kuitenkin, sinä minun kauan kaivattuni! Kuinka ihana ja suloinen sinä oletkaan, minun armaani! Sinun pääsi on niinkuin Karmeli. Sinun pääsi nahka niinkuin kuninkaan purppura, poimuinen, kuten Korkiassa veisussa sanotaan.
Katto, kaiuta iloja, Koskettaen kädellään takkaa. Liesi, lämmintä jakele Orren alle astujalle! Terve lapseni, omani, Terve kauan kaivattuni! Terve kuu ja terve tähdet, Terve nuori naimakansa! Talo teille, te talolle.
Oi kaivattuni, saavuttamaton, kun tuhat vuotta kerran mennyt on, vaikk' ehkä kaukanakin toisistaan, on vuotehemme alla saman maan. Ja tuhat kertaa tuhat vuotta kun on mennyt yli tomun sun ja mun, niin ehkä kaaoksessa kaikkeuden niist' yhtyy toisehensa hiukkanen. Sen hetken eessä, saavuttamaton, vuostuhannet vain harhan unta on. Niin mitä kosmos yhteen vienyt ei, sen, kaivattuni, ehkä kaaos vei.
Päivän Sana
Muut Etsivät